Verotukien vuoksi valtio menettää verotuloja yli 25 miljardia euroa vuosittain. Tukia löytyy verotuksen kaikilta osa-alueilta. Rahamääräisesti suurimpia henkilöverotukia Suomessa ovat muun muassa oman asunnon luovutusvoiton verovapaus (1 300 miljoonaa euroa) ja laskennallisen asuntotulon verovapaus (3 300 miljoonaa euroa). Näiden tukien lisäksi tutkin myös asuntovelkojen korkovähennystä ja kotitalousvähennystä.

On perusteltua kysyä, mihin verotuen avulla kanavoitu tuki oikeastaan kohdistuu?

Näihin päiviin saakka verotukien arviointi on ollut vaikeaa, satunnaista ja usein puutteellista. Edes verotuen aiheuttaman verotulon menetyksen määrää ei ole kaikissa tapauksissa osattu arvioida. Nykykäsityksen mukaan tuen tulisi aina olla määräaikainen, jolloin sen tarkoituksenmukaisuus tulisi määräajoin arvioitavaksi. Niin sanottuja ”pysyviä” tukia ei tulisi verojärjestelmässä olla lainkaan tai niitä tulisi olla vain hyvin vähän. Näin verojärjestelmä säilyisi selkeänä ja yksinkertaisena. Tosiasiassa suurin osa verotuista on juuri näitä pysyviä verotukia, vain muutamia uusia tukia on säädetty määräaikaiseksi. Samaan aikaan, kun valtio tukee veronmaksajia näiden ”veropoikkeusten” avulla se myös ottaa vuosittain noin 5 miljardia lisävelkaa.

Tutkin väitöstutkimuksessani verotukilakien tavoitteiden ja vaikutusten yhteyttä. Kun on tietyt yhteiskunnalliset tavoitteet, tulee laatia sellainen laki, jolla tavoitteet voidaan toteuttaa. Onko nykyisten lakien avulla saavutettu se, mitä on tavoiteltu vai tulisiko lain olla erilainen tai tulisiko se kokonaan poistaa? Lisäksi tutkin, miten verotukilakien onnistumista ja hyödyllisyyttä on mahdollista arvioida vai onko arvioiminen lainkaan mahdollista.

Verotukia koskeva julkinen keskustelu on viime aikoina ollut sangen vähäistä. Olisiko verotehokkuuden ja verolainsäädännön tavoitteellisuuden aika jo näkyvissä? Haluan osoittaa tutkimuksellani, että verotukia arvioimalla voidaan verojärjestelmää kehittää yksinkertaisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan ja samalla lisätä valtion verotuloja ja vähentää julkisen velanoton tarvetta.

Petra Lyly, veroekonomi, väitöskirjatutkija