some

Tutkijan sosiaalinen media

Ajankohtaista

Terveisiä jokaiselle tätä blogia lukevalle. Olen valtio-opin tohtorikoulutettava ja vieraileva tähti täältä Åbo Akademista. Tutkin parhaillaan väitöskirjaani varten, että missä määrin YK:n jäsenvaltiot noudattavat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, kun sen perustamisesta on vuonna 2023 kulunut 75 vuotta. Tätä projektia varten olen julistuksen pohjalta kehittänyt täysin uuden ihmisoikeusindeksin, josta samalla tuli maailman kattavin ihmisoikeusindeksi. Väitöskirjani The Universal Declaration of Human Rights – 75 Years After Its Adoption julkaistaan vuoden 2022 aikana.

Tätä tekstiä kirjoittaessa olen siis väitöskirjani ja tohtorikoulutukseni loppuvaiheilla. Olen opiskellut täyspäiväisesti siitä asti, kun astuin kampukselle ensimmäistä kertaa vuonna 2015, ja kohta uusi luku elämässäni on edessäni. Mihin päädyn, mitä työpaikkoja on minulle tarjolla, löydänkö rahoitusta jatkaakseni tutkijanuraani, ja miten pystyn sovittamaan yhteen uuden elämänvaiheeni elämässäni olevien muiden ihmisten kanssa?

Nämä kaikki ovat isoja kysymyksiä, johon joudun tulevan puolen vuoden aikana vastaamaan. Vielä tällä hetkellä mielessäni pyörii kuitenkin aivan toinen ajatus: Miten pystyn monen vuoden työn jälkeen varmistumaan, että väitöskirjani ei katoa johonkin digitaalisen kirjaston pölyosastoon? Väitöskirjani on mielestäni tärkeä ja ajankohtainen ja ansaitsee tulla luetuksi ja jaetuksi eteenpäin.

Tähän kysymykseen haen vastauksen muun muassa osallistumalla Vaasan yliopiston kurssille Tutkijan sosiaalinen media. Yksi tärkeä asia, jonka olen kurssin aikana tajunnut, on, että on sinisilmäistä uskoa, että tutkimukseni lähtisi ikään kuin itsestään levittäytymään muiden tutkijoiden ja asiasta kiinnostuneiden tietokoneruuduille. Siihen tarvitaan tulkintani mukaan jonkinlainen alkusysäys, jonka todennäköisesti joutuu tutkijana itse laittamaan liikkeelle. Tätä alkusysäystä voi ainakin edesauttaa laittamalla tutkimuksensa kaikkiin mahdollisiin alustoihin itse, jotta muut tutkijat edes pystyvät löytämään sen hakukoneissa ja jotta heillä olisi pääsy sen lukemiseen.

Tutkijoille suunnatut yhteisöpalvelut ja verkkopalvelut, kuten ResearchGate, Academia.edu ja Mendeley, ovat palveluita joissa voi rinnakkaistallentaa, jakaa ja julkaista tutkimuksia. Vaasan yliopiston julkaisuarkisto Osuva, kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria ja Åbo Akademin tutkimustietokanta AboCRIS ovat vastaavanlaisia arkistoja täällä Suomessa, joissa voi tallentaa ja etsiä tutkimuksia. Näiden ollessa maksuttomia palveluita, en näe minkäänlaisia syitä sille, miksei tutkijana edesauttaisi uraansa jakamalla tutkimuksiaan niissä.

Tämän lisäksi olen ymmärtänyt, miten tärkeää on laatia oman tutkijaprofiili näille alustoille ja alustoille kuten LinkedIn. Mikäli haluat näkyä netissä tutkijana, sinun kannattaa myötävaikuttaa tähän itse olemalla aktiivinen ja laatimalla itsellesi oma profiili nettiin. Mikäli et itse laadi profiilia itsestäsi nettiin, algoritmit ja muut tulevat tekemään sen puolestasi. Haluatko näkyä netissä ensisijaisesti tutkijana vai esimerkiksi jonakin hiihdon piirimestaruuskisojen juniorivoittajana vuosimallia kauan aikaa sitten?

Hyvin pienellä vaivalla pystyy siis auttamaan tutkijanuraansa ja tutkimuksiensa leviämistä. Mihin tämä sitten minun ja väitöskirjalleni osalta johtaa, jää nähtäväksi, mutta ainakin koen olevani valmiimpi kohtaamaan tulevaisuuteni osallistuttuani Vaasan yliopiston kurssille Tutkijan sosiaalinen media.

Leif Andersson

Leif Andersson
Valtio-opin tohtorikoulutettava
Åbo Akademi

2 kommenttia artikkeliin “Tutkijan sosiaalinen media

  1. Kurssilla sai tutustua merkittäviin tietolähteisiin, joiden hyväksikäyttö on jäänyt toistaiseksi vähälle, kun tiedon valtameri on hakukoneineen ja kirjastoineen maailmanlaajuisesti on toistaiseksi riittänyt. Nämä tieto-lähteet, joita toit esille tuovat selvää lisähelpotusta täsmätietojen etsinnässä. Niihin kannattaa kurssilla tutustua.

  2. Hei Leif, käsittelet blogi-testissäsi kysymystä, joka varmasti mietityttää meitä kaikkia väitöskirjan kirjoittajia. ”Miten pystyn monen vuoden työn jälkeen varmistumaan, että väitöskirjani ei katoa johonkin digitaalisen kirjaston pölyosastoon?” Mielestäni olet hienosti oivaltanut, että alkusysäys tulee olla kirjoittajalta itseltä lähtevää. Uskon, että tällä tavoin voidaan saada jonkin verran näkyvyyttä, mutta millä tavoin se saadaan jäämään pitemmäksi aikaa ihmisten tietoisuuteen – se edelleen mietityttää. Keskustelimme kurssilla siitä, kuinka haastavaa on ”mainostaa” omaa väitöskirjaa sosiaalisessa mediassa, nyt sinä olet ottanut ensimmäisen askeleen onnistuneesti tällä saralla ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia postauksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verkkotoimitus

Verkkotoimitus - Väitöskuiskaaja