Sosiaalisen median kurssilla saimme tehtäväksi kirjoittaa blogitekstin omasta tutkimuksesta. Näin hiljattain (lue: muutama hassu viikko sitten) opinnot aloittaneena tohtoriopiskelijana pää on pyörällä kaikesta tietomäärästä, jota kursseilta on ehtinyt jo tähän mennessä kertyä. Tavallaan olen yllättynyt siitä, kuinka erilaista opiskelu on jo nyt ollut kuin kaksissa aiemmissa maisteriopinnoissani ja sitten taas samalla en kuitenkaan yhtään yllättynyt. On tuntunut jopa yllättävän haastavalta.

Kun kirjoitin viime syksynä tutkimussuunnitelmaani ja hain tohtoriopintoihin, ajatus oli huomattavasti kirkkaampi kuin nyt. Tällä hetkellä olen lähinnä valtavan tieto- ja ideamäärän ympäröimänä etsimässä sitä jotain punaista lankaa, jonka luulin kaikesta huolimatta minulla vielä olevan, vain todetakseni, että kadotin senkin aikaa sitten. Kuuluu kuulema prosessiin, sanovat. Ehkä ja hyvä niin. Perusoptimistisena luonteena luotan siihen, että kaikki tulee kyllä selviämään ajallaan ja palaset loksahtavat paikoilleen. Ja että löydän sen oman punaisen lankani ja pääsen jossain kohtaa kunnolla vauhtiin.

Mutta niin, tosiaan siitä tutkimuksestani ja tästä blogitekstistä. Tuntuu hassulta, sillä eihän minulla vielä ole ”minun tutkimustani”. Minulla on se tieto- ja ideaviidakko, josta mainitsin ja jossa tällä hetkellä seikkailen. Eiköhän siitäkin kirjoituksen saa, kun oikein koittaa. Siinä mielessä toivoisin, että kirjoittaisin tätä kahden vuoden päästä, enkä nyt.

Olen siis koulutukseltani terveystieteiden sekä hallintotieteiden maisteri. Viimeiset reilu kuusi vuotta olen työskennellyt erilaisissa hallinnon sekä taloushallinnon tehtävissä teknologiayrityksessä, uusiutuvan energian parissa. Kestävä kehitys, vihreät arvot ja hiilijalanjäljen pienentäminen sekä näihin liittyvät kysymykset näkyvät paitsi nykypäivän kuluttajien myös yritysten, heidän asiakkaidensa ja yhteistyökumppaneidensa toiminnassa ja vaatimuksissa. En voi kieltää, etteikö taustani vaikuttaisi siihen, miksi yritysten vastuullisuus, erityisesti talousnäkökulmasta, on aiheena itselleni niin mielenkiintoinen.

Kaikilta meiltä odotetaan kestävämpää toimintaa ja panosta yhteisen tulevaisuuden turvaamiseksi. Yritysmaailmassa tuskin kukaan pystyy välttämään termejä kustannustehokkuus, asiakasbrändäys ja kannattava liiketoiminta. Kun nämä yhdistetään vielä kestävään kehitykseen, vihreisiin arvoihin ja hiilijalanjäljen pienentämiseen, saadaan siitä vähintäänkin 2020-luvulla mediaseksikäs aihe. Kilpailussa mukana pysyminen edellyttää kestävää ja vastuullista toimintaa. Kuten me kaikki varmaan olemme jossain kohtaa todenneet, se lähellä tuotettu tuote tai vähäpäästöisempi vaihtoehto ei ole aina kuitenkaan se halvin vaihtoehto.

Nykypäivänä on monia erilaisia keinoja ja vaihtoehtoja toimia vastuullisemmin sekä vihreämmin. Yritykset laittavat hurjiakin summia investointeihin pienentääkseen hiilijalanjälkeään ja viestiäkseen, että hei, täällä me kannamme kortta yhteiseen kekoon. Samalla täytellään dokumenttia dokumentin perään erilaisten sertifikaattien saamiseksi, joilla todistellaan sitten sidosryhmille, että kyllä meillä toimitaan vastuullisesti.  Ja tästä päästäänkin aiheeseen, joka itseäni kiinnostaa erityisesti: Onko kaikki todella joka puolella niin vihreää ja vastuullista, mitä yleisesti annetaan ulospäin ymmärtää? Tehdäänkö kaikki tämä vain koska täytyy tai koska halutaan näyttää hyvälle ulospäin? Kuinka vihreitä ja vastuullisia yritykset todella ovat ja jos ovat, niin millä hinnalla? Ollaanko tässä yhdessä yhteisellä asialla, vaikka se vähän katetta söisikin vai onko kestävä kehitys, vihreät arvot ja hiilijalanjäljen pienentäminen lähinnä pelkkää myyntikikkailua?

Kaikesta uusien opintojen tuomasta hämmennyksestä ja tietotulvasta huolimatta, olen innoissani. Aihe on mielenkiintoinen. Ja mitä opintojen alkamiseen ja haasteellisuuteen tulee; tällä hetkellä lohduttaa myös ajatus siitä, että joku muukin on luultavasti kanssani samassa tilanteessa. Innoissaan, mutta hieman hukassa. Ja se lienee tässä vaiheessa ihan ok. Kaikkien on aloitettava jostakin, ja jokaiselle muodostuu omanlaisensa polku kohti väitöstilaisuutta ja tohtorinhattua. Uskon sen polun olevan vähintään yhtä mielenkiintoinen, kuin se jo nyt on ollut nämä ensimmäiset viikot.

Jonna Olkoniemi

Liiketoimintaosaamisen tohtorikoulutettava, Laskentatoimi
Vaasan yliopisto