Twitterissä on helppo viestiä, ja samaan aikaan mahdottoman vaikea.

Viesti pitää tiivistää ytimekkäästi 140 merkkiin, erilaiset hashtagit on mietittävä tarkkaan ja lopuksi on valittava liittääkö muita henkilöitä tai organisaatioita omaan tviittiinsä. Twitterin etuihin kuuluvat muun muassa se, että keskustelu on lähes reaaliaikaista, erilaisia rajoja organisaatioiden ja henkilöiden välillä ei ole ja kynnys keskusteluun on pieni. Hashtagien ansiosta henkilön ei tarvitse kuulua mihinkään tiettyyn joukkoon tai sisäpiiriin voidakseen seurata keskustelua ja osallistuakseen siihen.

Minua tutkijana kiinnostaa se, onko kampanjoinnissa mahdollista laatia suunnitelmia ja toteutusta, joka on vaikuttavampaa toteutustapansa ansiosta. Haluaako esimerkiksi äänestäjä tietää tarkemmin poliittisen ehdokkaan henkilökohtaisesta elämästä vai riittääkö edelleen se, että tiedämme, mitä ehdokas ajattelee maataloustuista ja vanhusten hoidosta?

Väitöskirjatutkimukseni käsittelee ehdokkaiden vaalikampanjan aikana tapahtuvaa Twitter-viestintää. Tarkastelen esimerkiksi prosentuaalisia eroja yksityisten ja professionaalisten asioiden käsittelyssä ehdokkaiden tviiteissä. Voiko näitä kahta erottaa toisistaan? Voidaanko ehdokkaiden tviittejä tutkimalla laatia niin sanottuja ammattimaisen kampanjaviestinnän tunnusmerkkejä, joilla voi esimerkiksi erottaa ehdokkaan itsensä ja puoluetoimiston kirjoittamia tviittejä toisistaan? Jos näitä tunnusmerkkejä löytyy ja ne tuntuvat toimivan, voisiko niitä käyttää tukena tulevaisuuden  vaalien kampanjaviestintää suunniteltaessa.

Elisa Kannasto
Viestinnän jatko-opiskelija