Näillä näkymin aiesopimuksen mukaisesti Johnson Mattheyn akkutehdas nousee lentokentän itäpuolelle vuoteen 2024 mennessä. Ehkä akkutehtaan sijoituspäätös ei koskaan olisi kohdistunut Vaasaan, jos hankkeen eteen työskennelleet olisivat harjoittaneet laimeaa ajattelua tai suhtautuneet kaupungin kehittämiseen passiivisen nihilistisesti.

Aluetieteilijä Mikko Karhu on pohdiskellut utopian voimaa aluekehittämisessä. ’Utopia’ on sananmukaisesti ei-paikka (utopos) eli paikka, joka ei ole olemassa. Se on kuitenkin kuviteltavissa siten, että utopia sijaitsee määrittelemättömästi jossakin yhteisön mielikuvituksessa.

Yhtä tärkeää on muistaa, että jonkun toisen utopia voi todellakin olla jonkun toisen dystopia. Esimerkiksi uusi liikekeskus tuo palveluja kaupunkilaisille, mutta samalla paikalla aikaisemmin sijannut metsä saattoi hyvinkin olla koiranulkoiluttajille tärkeä henkireikä.

Kuvittelu ilman minkäänlaisia totuttuja käsitteitä on äärimmäisen hankalaa. Ennestään tutut asiat ympärillämme ja käyttämämme kieli rajoittavat meitä. Niiden ulkopuolelle ei ole pääsyä. Siksi utopia sisältää aina aineksia todellisesta yhteiskunnallisesta elämästä.

Aluekehittäjien kannattaa pohtia utopian käyttöarvoa. Se on harvoja työkaluja, jonka avulla niin kutsuttu ’boxin ulkopuolelta’ -ajattelu toteutuu edes välttävästi.

Tottahan on vallan helppoa esittää kauaskantoisia visioita ja mielikuvituksellisia ideoita. Heitellä villejä skenaarioita kehiin tai tavoitellaan pilvilinnoja ilman budjettivastuuta.

Jossakin kohtaa kulkee kuitenkin ’the thin yellow line’ eli periaatteessa mahdollisen väreilevä raja. Nimenomaan silkan kusetuksen ja ehdottomasti toteuttamiskelpoisen erottava raja on kiinnostava.

Tuon rajan kohdalla utopiat elävät ja kuolevat.

Ankeuttajat lymyävät valtuustoissa ja virastoissa päästäkseen ampumaan kaikki vähänkään vauhkommat ideat takaisin maan pinnalle. Tästä seuraa se, että liiallista innostusta seuraava potentiaalinen häpeä on kehittyvien alueiden mentaalinen jarru.

Rohkeat aluekehittäjät eivät tästä kuitenkaan peljästy.

Ilahduttavasti aluekehitysvastuuta ovat tulleet kantamaan myös yritykset ja kansalaiset. Aluekehitysvastuu ei enää ole varsinaisesti viranhaltijoiden yksinoikeus, vaikka sitä yhäkin tehdään lakisääteisesti ja ammattimaisesti maakuntien liitoissa, kunnissa ja kaupungeissa.

Utopioilla on myös laajempaa käyttöarvoa. Paikat jotka hyväksyvät ideoiden rohkean pallottelun, ja alueet jotka katsovat toiveikkaasti tulevaisuuteen, ovat myös yrittäjien ja asukkaiden kannalta vetovoimaisempia ympäristöjä.

Utopia lakkaa olemasta utopia, mikäli siinä kuvattu sisältö toteutuu. Ei-paikasta tulee ensiksi suunnitelma (protopia) ja lopulta todellinen paikka (topos).

Silloin kun utopiaa käytetään aluekehittämisen työkaluna, hahmottomana vellovasta ideoiden suosta nostetaan jokin periaatteessa toteuttamiskelpoinen rajallisempi ajatus, joka voidaan kuvata ymmärrettävällä ja voimauttavalla tavalla määriteltynä paikkana.

Hyödyllinen utopia muodostaa käytännöllisen, mutta samalla ilmeisen epätodennäköisesti toteuttamiskelpoisen idean. Hyödyllisellä utopialla on kyky jäädä kummittelemaan.

Nyt jännitetään, kuinka käy merenkurkun ylittävän siltahankkeen kanssa. Vai tuleeko ketterä sähkölentoliikenne sittenkin ja vesittää sen lähtökuoppiinsa.