Uuspaikallisuuden pirullinen paluu

Yleinen
Saasteettomuus, rauhallinen elämänrytmi, luotettavasti toimiva infrastruktuuri ja uniikki luonto muodostavat oivallisen ympäristön esimerkiksi tietotyölle, joustotyölle ja opiskelulle. Vihreiden metsien ja vesistöjen ympäröimät maakuntakeskukset, seutukaupungit, kirkonkylät ja pienemätkin kyläyhteisöt muodostavat omalaatuisen saarekkeisen aluerakenteen. On totuttu puhumaan pitkien etäisyyksien aiheuttamasta sijaintihaitasta, mutta strategisen ajattelun kautta kyseinen seikka on käännettävissä sijaintieduksi – miksipä ei jopa kansalliseksi kilpailukykytekijäksi.

Aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki kehitteli aikanaan ansiokkaasti uuspaikallisuuden ideaa, missä kansalaiset muodostavat aktiivisia paikallisia toisistaan huolehtivia yhteisöjä. Myöhemmin hän näki osana tutkimustuloksiaan, että ehkäpä romantisoitu idea tiiviisti toimivasta fyysisesti rajautuvasta yhteisöistä ei enää sellaisenaan ole toimiva nykyisessä yhteiskunnassa. Itse osallistuin keskusteluun määrittelemällä uuspaikallisuutta historiaan perustuvien kertomusrakenteiden tuottamisena ja tulkintoina osana paikallisidentiteettiä ja matkailutoimialaa.

Saattaisiko uuspaikallisuuden ideaa viritellä uudelleen, kun maailma ympärillä muuttuu? Aluerakenteen käyttö ja sen muutokset ovat kautta historian perustuneet merkittäviin teknologisiin edistysaskeleisiin. Sellainen on käynnissä oleva yhteiskunnan digitalisaatio.

Satsaaminen digitalisaatioon on pinta-alaltaan laajan ja maaseutumaisen maan mahdollisuus. Tietotekniikka ja -liikenne synnyttävät yhteen kytkeytynyttä yhteiskuntaa, missä perinteinen ja sähköinen infrastruktuuri risteytyvät; maantiet, satamat, raideyhteydet ja lentokentät muodostavat tietoliikenneverkkojen ja digitaalisten laitteiden kanssa elektronisesti kiihdytetyn perusrakenteen, joka mahdollistaa sähköisten palveluiden ekosysteemisyyden.

Uudelleen ajateltuna paikallisuudet auttavat ratkaisemaan monia muitakin aikamme keskeisiä haasteita, kuten osattomuuden kokemuksen tai puutteelliset digitaidot, joita voidaan kehittää yhdessä oppimalla osana paikallisyhteisöjä.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää niin ikään toimenpiteitä, jotka määritellään ymmärrettävästi yhteiskunnan eri tasoilla. Esimerkiksi edes jossakin määrin uskottavan hiilitaseen laskeminen tapahtuu vain rajattuna alueellisena tarkasteluna. Ihmisten päivittäiseen toimintaan vaikuttaminen asiassa kuin asiassa edellyttää sitouttamista ja motivointia, mikä puolestaan tarkoittaa alueyhteisöllisyyttä.

Uuspaikalliset toimijat voidaan määritellä yhteisöiksi tai heimoiksi, jotka vaikuttavat lähiympäristöihinsä niin kaupungeissa kuin haja-asutusalueillakin. Vaikka palvelut ja väestö tilastollisesti tarkasteltuna keskittyvät suurempiin keskuksiin, on kirkonkylillä, kaupunginosilla, kuten maaseutukylilläkin, erityinen roolinsa alueiden käytön sekä identiteettipolitiikan kokonaiskuvassa.

Uuspaikallisten heimojen elämäntapa perustuu digitalisaation mahdollistamiin joustoihin. Tämä tuo mukanaan hyvinvointia ja elinvoimaa kasvattavia mahdollisuuksia yritystoimintaan, palveluihin, elinikäiseen oppimiseen ja vapaa-aikaan. Uuspaikallisuuden pirullinen paluu haastaa levottomat nomadit, jotka elävät opportunistisen elämäntavan tahdistamassa ainaisessa liikkeessä. Pysähtyminen on jälleen sallittua ja muodikasta.

Sähköinen palvelutarjonta kehittyy nopeasti, jolloin sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö, samoin kuin myös etätyö ja ‑opiskelu joustavoittavat arjen käytänteitä. Etäisyys palveluntarjoajaan ei ole merkitsevää, vaan keskeiseksi nousee tarpeisiin vastaaminen, palveluiden laatu ja nopea saavutettavuus. Uuspaikallisuuden mahdollistamassa aluerakenteessa valokuituun perustuvat nopeat laajakaistaverkot muodostavat palveluiden rakenteellisen selkärangan. Tietoliikenneyhteydet eivät ainoastaan muuta olemassa olevia toimintatapoja, vaan luovat kokonaan uusia ja yllättäviäkin sellaisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ilkka Luoto

Ilkka Luoto - Paikan henki

Olen aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luoto ja naputtelen blogiini tekstejä kulloinkin sormenpäitäni polttelevista yhteiskunnallisista aiheista. Paikan henki on arvaamaton, eikä sen liikkeitä siksi tulisi tavoitella liian rationaalisin keinoin.