Järjestelmä on hyvä. Lukuja tarvitaan arvioinnin pohjana. On kuitenkin selvää, että pelkät luvut eivät kerro koko totuutta verotukien kustannustehokkuudesta tai niiden oikeudenmukaisuudesta. Tarvittaisiin myös toisenlaista, perusteellisempaa arviointia.
Tulisi siis nousta arvioinnin toiselle portaalle, jossa arvioitaisiin myös verotukien ajantasaisuutta, vaikuttavuutta, kustannustehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Sabluunamaisen kaikkiin verotukiin soveltuvan arviointimallin kehittäminen tosin on hyvin haasteellista. Lieneekö mahdollinen edes sellainen malli, jolla tiettyä verotuksen osa-aluetta voitaisiin arvioida. Selvää kuitenkin on, että tällaista vaikuttavuustutkimusta tarvitaan.
Olen väitöstutkimukseni myötä kiinnostunut erityisesti asumisen ja kotitaloustyön tukemisesta. Rajaan tutkimukseni siis henkilöverotukseen ja jätän esimerkiksi yritysverotuet tarkastelun ulkopuolelle.
Pyrin toteuttamaan myös kansainvälistä oikeusvertailua muutaman vertailumaan osalta. Esimerkiksi Ruotsissa ei verojärjestelmässä tunneta oman asunnon luovutusvoiton verovapautta. Sen tilalla on luovutusvoittoveron lykkäys. Mutta vero tulee joka tapauksessa joskus maksettavaksi, viimeistään kuolinpesän verotuksessa. Ja Kanadassa verovapaata osaa laskettaessa huomioidaan asunnon omistamisen lisäksi myös asunnossa asuttu aika. Meillä Suomessa siis verotus on tässä suhteessa lievempää kuin vertailumaissa.
Kotitaloustyön tukemisessa puolestaan Suomen verotuksessa huomioidaan erilaisia töitä laajemmin kuin Ruotsin verotuksessa. Ruotsin lakiteksti rajaa tuettavan työn tarkemmin kuin Suomessa, mikä on omiaan rajaamaan myös tuen aiheuttamaa verotulon menetystä. Toisaalta Ruotsissa sovellettava tuen maksua nopeuttava laskumalli mahdollistaa verovelvolliselle veroedun jo työkorvausta maksettaessa toisin kuin Suomessa, jossa veroetua voi joutua odottamaan lähes kaksikin vuotta.
Verotukien arvioinnissa on kysymys valtion menoerien arvottamisesta. Verotukien kautta annettu tuki on samanlaista kulua kuin muutkin valtion menot. Ja verojärjestelmän ei tule olla stabiili samanlaisena pysyvä järjestelmä, vaan sen kuuluu muuttua yhteiskunnan mukana.
Viime aikoina suurta keskustelua on herättänyt autoilun verottaminen. Kyseisen keskustelun myötä havaittiin, että kovin suuria äkillisiä muutoksia ei voi, eikä kannatakaan suunnitella. Mahdollisuus autoveron poistamisesta nopealla aikataululla hiljensi autokaupan paikoin lähes kokonaan. Äkillisten muutosten sijaan muutosten tulee olla vähittäisiä ja pikkuhiljaa yhteiskuntaa oikeaan suuntaan vieviä uudistuksia. Tähän velvoittaa myös verotuksen ennakoitavuuden periaate.
Petra Lyly,
veroekonomi, väitöskirjatutkija
