Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana käy selväksi, että opintojen suorittaminen ei ole tehty kaikkein sujuvimmaksi perheelliselle ja täysipäiväisesti työssä käyvälle maisterikokelaalle. Läsnäolopakollisia parin tunnin luentoja on laitettu viikon kahdelle eri päivälle – ja mahdollisimman kauaksi toisistaan. Lapsiperheen arjen, työssäkäynnin ja opiskelun yhteensovittaminen on huomattavasti haastavampaa, kuin olen ennakkoon ajatellut. Teknologiaa ei hyödynnetä mahdollistamaan luentojen kuuntelemista verkossa, vaan opiskelu tapahtuu perinteisen mallin mukaan fyysisesti läsnä olemalla.
Kurssikaverini aloitteesta alamme etsiä korvaavia kursseja muista yliopistoista, jotta säästymme 1200 km:n edestakaisen ajon vaivalta kahden tunnin luennon vuoksi. Pitkällisen selvitystyön ja kurssien vastaavuuden hyväksymisen jälkeen päädymme suorittamaan kursseja muiden yliopistojen avoimiin yliopistoihin, jotta opintomme etenevät. Avoimen yliopiston kurssimaksut tuntuvat kohtuulliselta menetykseltä ajomatkoihin kulutettuun aikaan verrattuna.
Ystäväni huomaa ilmoituksen Vaasan yliopiston ja HUS:in solmimasta yhteistyösopimuksesta, jonka pohjalta yliopisto alkaa kouluttaa maistereita Helsingissä. Laitamme molemmat hakemuksen koulutusohjelmaan – ja tulemme myös molemmat valituiksi.
Huhtikuussa 2016 osallistun Helsingissä ensimmäiselle Vaasan yliopiston kurssilleni. Lukukauden kaksi ensimmäistä kuukautta menivät perheen kanssa lomaillessa Uudessa-Seelannissa. Tämä ei ollut opintojeni kannalta lainkaan ongelmallista, vaan opettaja loi uskoa opintojen järjestymisestä, vaikken heti alkumetreillä mukana ollutkaan. Yksi kurssi siirtyi matkani vuoksi myöhemmäksi, ja sen pystyi helposti suorittamaan seuraavana vuonna. Opettajat ymmärsivät, että meillä opiskelijoilla on opintojen lisäksi muutakin elämää.
Ymmärrys, joustavuus ja halu mahdollistaa erilaisia asioita opiskelijoiden arjessa lisäsivät opiskelijan hyvinvointia – ja tätä kautta myös jaksamista ja motivaatiota. Asioista voitiin neuvotella yhdessä, tehtävien palautuspäivissä joustettiin ja asioita voitiin hoitaa muu juokseva arki huomioiden. Meitä ei pakotettu tai velvoitettu osallistumaan, vaan ymmärrettiin, että olemme vapaaehtoisesti hakeutuneet opiskelemaan ja myös motivoituneita opiskeluun – ja olemme opinnoissa mukana oman arjen sallimissa rajoissa. Jokaisella kurssillamme oli omia velvoitteita, aikataulut olivat välillä tiukkoja ja vuorokauden tunnit eivät aina tuntuneet riittävän. Yhdessä kuitenkin kuljimme eteenpäin toinen toistamme tukien.
Syksyllä 2016 meille tutkinto-opiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta suorittaa maksuttomia opintoja Vaasan avoimen yliopiston puolella. Ilmoittauduin kauppatieteiden puolelle tekemään johtamisen ja organisaatioiden perusopintoja. Henkilöstöjohtamisen opinnot veivät minut mennessään – ja huomasin, että omien sosiaali- ja terveyshallintotieteen kurssien lisäksi valitsin runsaasti tarjolla olevia vapaaehtoisia kursseja, tein sivussa johtamisen aineopinnot sekä lopulta suoritin muutkin kauppatieteiden maisteriopintoihin kuuluvat kurssit omien hallintotieteiden opintojen lisäksi. Tuolloin aloin ymmärtää, mitä on se paljon puhuttu ”flow”, joka vie opiskelijan mennessään. Minut – maailman käytännönläheisimmän ja jalat maassa olevan ihmisen, joka on aiemmin pitänyt itseään kaikkea muuta kuin papereihinsa uppoutuvana opiskelijana tai akateemisesti ajattelevana tutkijana.
Keväällä 2018 oma maisteripolkuni oli suoritettu ja ihmettelin itsekseni mitä seuraavaksi. Halua ja energiaa jatkaa opintoja oli edelleen ja gradustakin jäi polte tutkia omaa aihetta vielä syvemmältä ja hieman toisesta näkökulmasta. Hain tohtoriohjelmaan ja ilokseni pääsin myös sisään. Nyt on tohtoriopinnot polkaistu käyntiin, tunnelmat ovat edelleen vähintään yhtä innostuneet, kuin yliopisto-opintojen alkuvaiheessa muutama vuosi sitten.
Vaasan yliopiston avoin, rento ja kannustava ilmapiiri myötävaikutti omaan opiskelumotivaatiooni ja opiskelutahtiini valtavasti. Opettajien inhimillinen, ymmärtävä ja tukeva suhtautuminen sekä yliopiston innostava ja toisaalta myös salliva oppimisympäristö on ollut omien opintojeni sujuvuuden ja vaivattomuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä.
Tulen aina muistamaan ensimmäisen yliopiston opettajani sanat tervetuliaispäivänä: ”Teidän on turha kuvitellakaan, että voitte suorittaa opinnot kirjekurssina”. Näin varmasti on. Mutta yhtä varmasti minä voin myös väittää, että ”vapaaehtoisesti paras”.
Hanna Sykkö
tohtoriopiskelija
Sosiaali- ja terveyshallintotieteet
Yhteiskuntatieteellinen tohtoriohjelma
Johtamisen yksikkö
