Koronavirusepidemian vaikutuksesta koulut, yliopistot ja työpaikat siirtyivät etätyöskentelemään, joten vaikutukset näkyivät välittömästi meidän jokaisen arjessa. Kuluneet viikot ovat olleet monella tavalla poikkeavia, eikä kukaan meistä ole ollut vastaavassa tilanteessa koskaan aikaisemmin. Osa vaikutuksista oli merkittäviä ja osa hyvinkin pieniä, mutta yhteistä tässä on se, että me kaikki harjoittelemme tätä uutta tilannetta ja etsimme vielä parhaita käytäntöjä selviytyä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Työssäkäyväpä perheellisenä jatko-opiskelijana opeteltavaa riittää ja huomaan kuluttavani tavallista enemmän aikaa tilanteessa ajan tasalla pysymiseen. Sovimme työyhteisössä välittömästi uusista joustavista säännöistä, sillä olimme kaikki yhdessä tämän saman haasteen äärellä: keskittymistä vaativa työ vaatii uusia järjestelyjä, kun useammilla meillä oli seurana etäkoululaisia. Myös perusopetuksen digikasvatuksen merkitys näkyi ilahduttavasti pikku koululaisen valmiudessa sopeutua ja hyödyntää erilaisia opetuksessa käytettäviä digiratkaisuja.

Jatko-opiskelijana minulla on menossa kaksi kurssia ja kolmannen pitäisi alkaa. Luennot muuttuivat lennosta luokkahuoneesta verkossa toteutettavaksi etäluennoiksi. Etätyökäytännöt ovat olleet monissa yrityksissä jo pitkään arkipäivää, joten olemme oppineet toimimaan etäkokouksissa eri tavalla kuin fyysisesti kokoushuoneessa.

Onnistunut etäkokous vaatii struktuuria ja hyvää etukäteen suunnittelua, joten tämä sama pitäisi myös huomioida etäopetuksessa. Etenkin osallistaminen on etänä tapahtuvassa opetuksessa erilaista, sillä pelkkä yksipuolinen luennointi saattaa johtaa siihen, että linjoilla olevat osallistujat keskittyvät johonkin ihan muuhun kuin itse luentoon.  Lähes poikkeuksetta jatko-opiskelijankin tapauksessa parasta antia ovat kurssien väliset kahvitauot ja ne muut hetket, jolloin pääsee vaihtamaan ajatuksia muiden jatko-opiskelijoiden kanssa. Osallistaminen on vaikea laji jopa ihan kasvotusten, eikä se todellakaan ole helppoa virtuaalisesti. Poikkeuksellinen tilanne saattaa kuitenkin parhaimmillaan johtaa ihan uudenlaisiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin uudistaa myös opetuksessa ja kokouksissa hyödynnettäviä työskentelytapoja.

Nähtäväksi jää onko etä tulevaisuudessa uusi normaali? Vähentyvätkö työmatkat, kun oivalletaan, että ison osan kokouksista pystyykin järjestämään etänä. Ainakin etätyö kehittyy ja ehkä myös yliopisto-opetuksessa siirrytään nykyistä laajemmin etäopetukseen. Paikkariippumaton opiskelu voisi mahdollistaa yhä useammalle mahdollisuuden opiskella ja ainakin jatko-opiskelijan näkökulmasta etäopetus tukee mainiosti työn, opintojen ja perheen yhdistelmää. Tämä on tilaisuus oppia, mutta se mitä asiasta opimme, on mielenkiintoista ja tarjoaa varmasti hyviä näkökulmia myös tutkimukseen. Siihen saakka, pysytään terveinä ja tehdään parhaamme uudessa tilanteessa.

Jenny Vuollet
Johtamisen tohtorikoulutettava