Erilaisia turvallisuuden käsityksiä on valtavasti. Ihmisten mielissä arjen sujuvuus tuntuu turvalliselta, teollisuusympäristössä arvostetaan työtapaturmien välttämistä ja valtiotasolla ulkoisen uhan estäminen kielii turvallisesta rauhan tilasta. Turvallisuus on tulkinnasta riippumatta kuitenkin yksinkertaisuudessaan jonkin turvattoman puuttumista.
Turvallisuuskriittisillä aloilla, kuten siviili-ilmailussa ja ydinvoimateollisuudessa toiminnassa tapahtuneilla epäonnistumisilla voi olla katastrofaaliset seuraukset. Pakon edessä turvallisuutta on näissä toimintaympäristöissä edistetty niin pitkälle, että edelleen kehittyminen vaatii yhä vaativampia ratkaisuja. Niitäkin on etsittävä, sillä onnettomuuksia tapahtuu edelleen. Monilla muilla, myös turvallisiksi itsensä hahmottavilla aloilla, turvallisuuden lisäämiseksi on sen sijaan tehtävissä vielä isoja harppauksia.
Syntipukin etsiminen on hyödytöntä
Turvallisuuden nähtiin pitkään vaarantuvan lähinnä epäluotettavien teknisten laitteiden vuoksi. Tekniikan muututtua luotettavammaksi, syitä vaaratilanteille ja onnettomuuksille etsittiin epäluotettavasti toimivista yksilöistä. Jos syyllistä ei löydetty, usein nimettiin keinotekoisesti tilalle yksi tekijä, jonka nähtiin aiheuttaneen negatiivisen lopputuloksen. Yhteistä tällaiselle ajattelulle on ollut pyrkimys yksinkertaistaa jälkiviisaasti todellisuutta, tavallaan turvallisuutta popularisoiden. Pesuveden mukana on usein mennyt ihmisten luottamus toisiinsa.
Yksinkertaistamisen aika on kuitenkin jäämässä turvallisuuden hallinnassa taakse. Inhimillisen toiminnan kokonaisuuteen kiinnitetään nykyään yhä enemmän huomiota yksilöiden ja yksittäisten tekijöiden sijaan. Turvallisuuden varmistamisessa onnistutaan, kun ennakoimattomiin tilanteisiin valmistaudutaan valjastamalla toiminnan eri tasoilla vaikuttavat inhimilliset tekijät yhtenäiseksi voimavaraksi.Tällainen ajattelu on välttämätöntä turvallisuuden ylläpitämisessä mittakaavasta riippumatta. Valtiotasollakin turvallisuuden takaa järjestelmän eheä rakenne ja kansakunnan yhtenäisyys haitallisen osaoptimoinnin sijaan. (#kokonaisturvallisuus)
Monilla turvallisuuskriittisillä aloilla inhimillisten tekijöiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen on nähty jo pitkään välttämättömänä. Useat muut, kuten merenkulku, opettelevat tuoreita näkökulmia hiljalleen. Uusi osaaminen tervehdyttää toimintakulttuureita ja muuttaa niitä yksilön kannalta reilummiksi. Kun vaaratilanteiden ja onnettomuuksien taustat ymmärretään paremmin ja yksilöitä ei syytetä siitä, mihin eivät ole syyllisiä, lopputuloksena on kaiken toiminnan läpäisevä ja turvallisuusmyönteinen asenne.
Inhimillisten tekijöiden kaiken kattava ajattelu kerää ympärilleen myös virhepäätelmiä. On niitä, jotka vieläkin tulkitsevat inhimilliset tekijät yhdeksi ihmiseksi tekijänä. Yhtä hyödytön on ajatus inhimillisten tekijöiden mystifioidusta asiantuntijuudesta, jota pyritään hyödyntämään vain irrallaan muusta organisaation toiminnasta. Turvallisuuden varmistamisessa onnistutaan, kun ymmärrys inhimillisistä tekijöistä liitetään osaksi yksilöiden turvallisuusajattelua kaikilla toiminnan tasoilla. Lopputuloksena on yhteinen ja turvallisuusmyönteinen asenne. Niitä tarvitaan, koska kaikki toimintaan osallistuvat ihmiset johtavat turvallisuutta yhdessä.
Mikko Lehtimäki
väitöskirjatutkija
Vaasan yliopiston tohtoriohjelma, yhteiskuntatieteet
Turvallisuus on mielenkiinotinen aihe juuri eri ympäristöjen aiheuttamien vaatimusten takia. Hyvä kuulla, että syntipukkeja ei tarvita vann voidaan keskittyä kokonaisuuteen ja ratkaista ongelmia paremmin sitä kautta. Jäi vielä itselleni hyvä lause käteen turvallisuuden varmistamisen onnistumisesta: ”Kun ymmärrys inhimillisistä tekijöistä liitetään osaksi yksilöiden turvallisuusajattelua kaikilla toiminnan tasoilla.” Hyvä teksti!
Näin! Inhimillisten tekijöiden hyödyntäminen osana organisaatioiden koko toimintaa ja johtamista on aivan keskeistä. Sillä keinoin tarvittavat resurssit saadaan mitoitettua toimintaympäristön vaatimuksiin nähden oikein. Turvallisuuden mukana rakentuu myös tavoiteltu tehokkuus. Saman kolikon kääntöpuolia, joiden keskellä on myös itse kolikko eli taloudellinen onnistuminen kestävästi.
Lohduttavaa kuulla, että turvallisuutta lähestytään nykyään entistä kokonaisvaltaisemmin. Viime vuodet ovat tuoneet turvattomuuden monet kasvot esiin hyvinkin konkreettisesti ja laaja-alaisesti. Varautuminen ja ennakointi ovat yhä tärkeämpiä kysymyksiä yhteiskunnan eri sektoreilla, organisaatioissa ja kotitalouksissa.
Hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus tärkeästä aiheesta, turvallisuudesta.
On ”jännää” kuinka käsitteen turvallisuudesta saattaa laatikoida omassa arjessaan ja sen hötäkässä varsin yksiuloitteisesti, itsestäänselvyytenä, ajattelematta syvemmin mitä turvallisuus kaikessa kirjossaan todella on? Nopeasti vedetty ajatus ja sohvafilosofimääritelmä saattaisi esimerkiksi olla, että se on niin sitä, kun omalla navalla ja lähimmäisillä on hyvä, lämmin ja rauhallista olla, kaikki sujuu kuin valssi, ei ongelmaa, ei huolta huomisesta eikä juuri stressivanne päätä kiristä. Tästä pulsoiva posi sitten resonoi ympärille ja vaikuttaa kollektiivisesti turvallisuuden tunnetta lisäten. Eikö vain?
No, onhan se varmasti edellä mainittua, vaikka moinen määrittely on toki yksiulotteinen, torso, pinnallinen ja itsekeskeinenkin. Mutta viime vuosien turbulenssi on epäilemättä nostanut sanan ”turvallisuus” sen koko moniuloitteisuuden jokaisen huulille ja ajatusten tapetille aivan uudella tavalla ja sen ytimessä sydämen lailla sykkivän viestin, että turvallisuus on yhteinen juttu.
Kirjoituksesi teroitti itselleni sitä, kuinka turvallisuus on samalla tunne, arvo, työ, haaste, tavoite, uhka (riippuu keneltä kysyy) ja unelma sekä varmasti hyvin monta muuta abstraktia asiaa yhteen kiedottuna. Sitä ei ole helppoa pukea sanoiksi tuosta vaan ja kertoa miltä se tuntuu missäkin tilanteessa, miltä se pitäisi tuntua. Se on vähän kuin rakkaus… A riddle, wrapped in a mystery, inside an enigma, kuten sanotaan. Miten sellaisen voi avata ja ratkaista? Yhdessä tietenkin.