Liikenneväylien rakentaminen on ollut historiassa keskeinen keino levittää valtaa ja markkina-alueita. Talousaluetutkijoiden kehittämille käsitteistöille on ollut yhdistävänä toimintana liikenne. EU:n jäsenvaltioiden yhtenä tärkeänä integrointivälineenä on jäsenvaltioita yhdistävä liikenneverkon kehittäminen. Olivatpa kysymyksessä Christallerin keskushierarkiat, metropolikaupungit, verkostokaupungit, talousalueet tai kehityskäytävät tai muut, niissä keskeisinä toimintojen ja kehittämisen elementteinä ovat olleet eritasoiset liikenneväylät.
Väylien ja niitä käyttävien välineiden teknologiaa, kustannuksia ja käyttäjien valintoja yritetään ennustaa ja ennakoida lyhyellä ja pitkällä aikavälillä rakenteiden pitkäikäisyyden ja kalleuden takia ja lisätä joustavaa muutosvalmiutta mahdollisilla skenaarioilla. Vaikka teknologioiden, kustannusten ja arovalintojen kehitystä liikenteessä on vaikea ennustaa ja ennakoida pitkällä aikavälillä, niin investointien kyseessä ollessa joudutaan valitsemaan todennäköisin tulevaisuudenkuva päättäjien näkökulmasta, jolloin tehdään myös tulevaisuutta eripainoisin sidosryhmin. Tässä kontekstissa voi ymmärtää väylien rakentajien kritiikin siitä, että he eivät ole tienneet minkälaista Suomea varten liikenneverkkoja rakennetaan.
Eri aloilla on erilaiset aikahorisontit, ja mitä pidempi horisontti sitä enemmän muutosta on odotettavissa, ja muutostietoisuus ja -valmius kasvavat menneisyyden taakan ja nykyhetken painon vähentyessä. Tulevaisuus kun on jotain erilaista kuin menneisyys tai nykyhetki rakentuen mielikuvista luoden luovuutta ja epälineaarisuutta. Pohtimalla tulevaisuutta olemme valmiimpia myös yllättäviin muutoksiin. Tulevaisuustietoisuus on oleellinen osa ihmisen persoonallisuutta ja temperamenttia. Näkyykö tutkimuksessa pitkän aikavälin pessimismi ja lyhyen aikavälin optimismi?
Liikenneväylien rakentamisen aikahorisonttia pidennettiin 1990-luvulla 20 vuodesta 30 vuoteen, mikä sekin on varsin lyhyt aika, kun se voisi olla tuplasti pidempi. Liikenneväylien elinkaari voi olla satoja vuosia. Liikenneväylien pitkän aikavälin ennusteiden seuranta on ollut hyvin vähäistä luonnollisistakin syistä, ja niistä dokumentointi vielä vähäisempää. Noin puolet liikennekonsulteista oli kyselyssä sitä mieltä, että tarkkoja ennustemalleja ei kyetä tulevaisuudessakaan tekemään. Liikennekonsulteilla on omat mallinsa ja niiden siirrettävyys ajallisesti ja paikallisesti on erilaisuudesta johtuen ongelmallinen. Liikenne-ennuste sinänsä kootaan useista avustavista epävarmoista yhteisöjen keskeisistä ennusteista.
Lopuksi esimerkki Pohjolan Kolmion eli E-18 tien kehittämisselvityksestä vuodelta 2003. Sen mukaan ”Venäjän poliittinen järjestelmä on viime vuosina vakiintunut. Vaikka demokratian syventäminen ja oikeusvaltion mekanismien kehittyminen voivat viedä pitkänkin ajan, käännettä selkeästi autoritaarisempaan suuntaan ei ole näkyvissä. Presidentti Putinilla oli juuri tarvittavia ominaisuuksia. Nyt Venäjä hyppää karkeasti ottaen astetta ylemmille skenaarioille. Kasvunopeus taloudessa on vuosina 2000–2030 keskimäärin 4,5 prosenttia vuodessa. Vähitellen tilanne muuttuu kohti länsimaistyyppistä demokratiaa. Uudistusten taustalla on vahva uudistusmyönteinen keskijohto.”
Voivatko ennusteet mennä tätä enemmän pieleen?
Erkki Keski-Nisula
Aluetieteen tohtoriopiskelija väitöskuiskaajana
Rakennus, johon kuvassa osoitan, on Rio De Janeiron Tulevaisuuksien museo, joka lienee rakennettu oympialaisia varten. Museossa esiteltiin maaallon tulevaisuuden glopaaleja ongelmia.
Nämä ovat myös luonnollisesti valtio-opin harjoittajalle mielenkiintoisia aiheita ja kysymyksiä. Liikenneverkon kehityksessä puhutaan isoista rahasummista ja yleisestikin aluekehityksen kohdalla ihmisten asuinalueiden tulevaisuudesta. Minua kiinnostaa ennen kaikkea se, että kuka pääsee päättämään näistä asioista ja millä perusteilla he pääsevät harjoittamaan tätä valtaa? Miten se esimerkiksi näkyy aluekehityksessä jos Suomen hallituksessa istuu vain isoimmista kaupungeista kannatusta kerääviä puolueita, miten silloin käy pienempien alueiden ja kuntien? Ja mihin ja kenen taskuihin verorahat valuvat?
Hyviä kysymyksiä. Aluetason päätöksenteko esimerkiksi ei ole erityisen demokraattinen kaavoituksen ja rahoituksenkaan osalta. Valtakunnan tasollla se etäänyy hyvin kauas, vaikka osallistavaa suunnittelua yritetään pitää yllä kuin tunnettua duumaa. Tässä olisikin sitten joskus uusi tehtäväalue hyvinvointialueille.