Olen toiminut vertaisarvioidun tieteellisen journaalin toimitussihteerinä viimeiset kaksi vuotta. Pestini on juuri päättymäisillään, joten on aika tehdä lopullinen tilinpäätös kokemuksistani.

Toimitussihteerin tehtäviin kuuluvat lehdessä julkaistavien artikkeleiden toimittaminen julkaisukuntoon sekä lehden toiminnan yleinen koordinoiminen. Jälkimmäiseen liittyy esimerkiksi yhteydenpitoa kirjoittajiin ja taittajaan sekä tulevien työvaiheiden suunnittelua ja aikataulutusta.

Pestin päättyessä päällimmäisin tunteeni on, että toimitussihteerin työ on ollut erittäin opettavainen matka tieteellisen julkaisemisen kulisseihin – ja tarjonnut arvokkaita oppeja nuorelle tutkijalle. Samalla työ on totta kai myös ottanut. Toimitussihteerin pesti on ihan oikea työ ja sen hoitamiseen kuluu oma aikansa. 

1. Näet ”miten makkaroita tehdään”

Toimitussihteerin työ on poikkeuksellinen näköalapaikka tieteellisen julkaisemisen kulisseihin. Aloittaessani pestissä omasin aikaisempaa julkaisukokemusta eli olin niin sanotusti tietoinen tieteellisen julkaisemisen ”virallisesta prosessikaaviosta”. Tutkijana toimimisen kannalta olennaisinta on kuitenkin mielestäni se, että oppii ymmärtämään ja sisäistää tieteellisen kirjoittamisen prosessimaisen ja yhteisöllisen luonteen.

Toimitustyössä pääsee kerta toisensa jälkeen todistamaan, miten lehteen lähetetyt artikkelikäsikirjoitukset kehittyvät eteenpäin vaihe vaiheelta kirjoittajan, vertaisarvioijien ja toimituksen välisenä yhteistyönä. Tämä helpottaa myös asennoitumista omaan tutkimustyöhön – saatu kritiikki ei ole osoitus omasta huonommuudesta, vaan välttämätön rakennuspalikka oman ajattelun ja työn kehittymiselle.

2. Oivalluksia omaan kirjoittamiseen

Aikaisemmin ajattelin, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Nykyisin sanoisin, että vähintään yhtä tehokasta on toisten kirjoitusten toimittaminen, sillä ulkopuolisena tekstiä lähestyy analyyttisemmalla ja tietoisemmalla otteella tehden samalla mentaalisia muistiinpanoja tulevaisuutta silmällä pitäen.

Pidän editoimista älyllisenä ja kielellisenä ongelmanratkaisuna, jossa yritän löytää toimivampia tapoja esittää toisen kynästä tulleita ajatuksia. Toisten tekstien parissa tehdyt oivallukset valuvat hiljalleen myös omiin kirjoituskäytäntöihin, kun huomaa millaiset asiat helpottavat tekstin mahdollisimman mutkatonta etenemistä ja ymmärtämistä – ja mitkä taas vaikeuttavat.

3. Työyhteisö yksinäiselle puurtajalle

Väitöskirjaprojektit tietysti poikkeavat toisistaan, mutta ainakin omani on varsin itsenäistä puurtamista. Toimin henkilökohtaisen rahoituksen turvin, joten ympärilläni ei ole laajempaa tutkimusprojektia ja yhteistyö kollegoiden kanssa keskittyy pääasiassa tutkimusseminaarien ja toisten työn kommentoimisen ympärille.

Työ toimitussihteerinä on tuonut minulle työyhteisön, jonka kanssa jaan saman päämäärän lehden säännöllisestä julkaisemisesta. Toimitustyö on tasapainottanut itsenäistä tutkimustyötä tuoden arkeen kaivattuja jaetun ilon ja tuskastelun hetkiä sekä yhdessä tekemistä.

4. Toimitussihteerin työ on työtä!

Kahden vuoden aikana työpöytäni läpi ovat kulkeneet 20 täyspitkän artikkelin muokkaukset sekä liuta lyhyempiä tekstejä. Editoimisen ohella työ on vaatinut monen näköistä koordinoimista ja lankojen käsissä pitelyä ennen kuin toimituksen vastaanottamat käsikirjoitustarjokkaat ovat muuntautuneet kahdeksaksi julkaistuksi lehdeksi.

Viikoittainen tuntityömäärä on ollut vaihteleva, mutta toimitustyöstä kiinnostuneen tulee kriittisesti pohtia omia aikaresurssejaan ja muita velvollisuuksia. Koska kyseessä on toden totta työ, liittyy toimitussihteerin pestiin usein jonkinlainen korvaus. Myös omassa tapauksessani toimitussihteerin homma on ollut pieni tervetullut lisätulo varsinaisen päätyöni rinnalla.

Toimitussihteerin pestin päättyessä jatkan matkaani kohti tohtoriutta useita taitoja rikkaampana. Jatkossa minulla on entistäkin enemmän aikaa tutkimustyölleni omistautumiseen – mutta uskoakseni tulen välillä kaiholla muistelemaan toimituksen WhatsAppissa tai kokouksissa käytyä kepeää sanavaihtoa ja iloa julkaistuista numeroista. Onneksi omassa väitöskirjassa sentään riittää editoitavaa tuleviksi vuosiksi!

Annu Perälä
väitöskirjatutkija
viestintätieteet, Vaasan yliopisto

Kirjoittaja toimi Politiikka-lehden toimitussihteerinä vuodet 2021–2022.