Valmistuttuani helmikuussa 2021 maisteriksi, ehdin käydä kääntymässä ennen kuin palasin Vaasan yliopistoon aloittaakseni tohtoriopinnot syksyllä 2021 hallintotieteiden saralla. Tulevassa väitöskirjassani tutkin lapsen etua ja oikeuksia turvapaikkakontekstissa. Laadin aiheesta ensimmäisen blogikirjoitukseni osana yliopiston Tutkijan sosiaalinen media -kurssia.

Suomessa on hyvin kattavasti tutkittu lapsen oikeuksia suhteessa lähestulkoon jokaiseen eri oikeudenalaan, paitsi ulkomaalaisoikeuteen. Pakolaisoikeutta tai pakolaislasten oikeuksia koskevaa tutkimusta ei kansainvälisestikään ole olemassa kovin laajasti. Tapahtumat Ukrainassa muistuttavat meitä siitä, miten äkillisesti kuka tahansa voi joutua pakenemaan kotimaastaan ja jättäytymään toisten armoille. Ikävä tosiasia on se, että tämä koskee myös valtavaa määrää lapsia. Ikävä tosiasia on myös se, että pakolaiskriisi ei ole väistymässä mihinkään globaalilla tasolla.

Pakolaiset ja lapset ovat molemmat ihmisryhmiä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti muita haavoittuvaisemmassa asemassa. Pakolaislapset ovat kaksin verroin haavoittuvaisempia. Lapsen oikeuksien sopimus on kansainvälinen yleissopimus, joka pitkälti määrittää lapsen edun huomioimista kaikkea lasta koskevissa viranomaismenettelyissä. Lapsen etu käsitteenä on kuitenkin valtavan moninainen ja melkeinpä määrittelemättömissä oleva sen monitulkintaisuuden ja tapauskohtaisen harkinnan vuoksi.

Tutkimuksessani minun on tarkoitus tarkemmin tutkia nimenomaan sitä, miten lapsen etua konkreettisesti tulkitaan ja arvioidaan käytännön tasolla turvapaikkapäätöksissä. Lapsen oikeus perhe-elämään on myös perusoikeus, joka hyvin läheisesti liittyy pakolaisuuteen, ja tutkimuksessa on tarkoitus tutkia myös tämän oikeuden toteutumista käytännössä.

Kiinnostuin tutkimusaiheesta tehdessäni pro gradu -tutkielmaa. Hämmästelin, että eikö todella aiheesta ole tehty kattavaa tutkimusta aiemmin. Tutkimusaihe on mielestäni valtavan jännitteinen, ja tarjoaa ahneelle tutkijalle liiankin monta eri näkökulmaa, jonka kautta aihetta lähestyisi. Maahanmuutto ja pakolaisuus on jo nyt päivänpolttavia aiheita, ja näiden rooli tulee korostumaan entisestään Euroopan unionin alueella tulevaisuudessa. Kyseessä on myös merkittävä osa kansallista hallintotoimintaamme. Pakolaisten perus- ja ihmisoikeudet ovat tietyllä tapaa ongelmallisia juridisesti verrattuna kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin, minkä vuoksi niiden objektiivinen tutkiminen on mielestäni äärettömän tärkeää. Maahanmuutto, turvapaikan hakeminen sekä pakolaisuus ovat myös vahvasti politisoituneita aiheita varsinkin julkisessa keskustelussa, ja vuoropuhelu suorastaan huutaa rinnalleen tieteellistä tutkimusta.

Työskentelen samalla kun työstän väitöskirjaani. Siten aikataulu tutkimuksen valmistumiselle ei tule olemaan kovin nopea. Maahanmuuttoa koskeva sääntely on hyvin dynaamista, joskus se tapahtuu jopa silmänräpäyksessä, mikä tuo oman haasteensa näin suuren tutkimuksen loppuun saattamiselle. Mutta mitä muuta väitöskirjaprojekti olisikaan, kuin suuria haasteita, joita kohti on vain rohkeasti ohjattavana laivaansa.

Tiina Petrelius
Tohtoriopiskelija, Vaasan yliopisto
Yhteiskuntatieteellinen tohtoriohjelma, hallintotieteet