Kompleksisuuteen läheisesti liittyvät käsitteet – kuten pirulliset ongelmat ja emergenssi, avaavat myös johtamiskäytäntöjä aivan uudella tavalla. Organisaatiomuutokset sisältävät paljon inhimillisiä ja emergenttejä eli ennakoimattomia tai ilmaantuvia tekijöitä, joita on mahdotonta johtaa hallitusti. Yksinkertaistetusti emergenssiä voidaan kuvailla sattumana, tai kokemuksena ja tunteena siitä, miten tässä kävi näin, vaikka suunnitelmat olivat aivan toisenlaiset. Emergenssille on tyypillistä myös epälineaarinen seurausten ilmaantuvuus.

Johtamisessa, ja etenkin sosiaali- ja terveysalan johtamisessa, on tärkeää ymmärtää näiden kompleksisuuteen liittyvien käsitteiden merkitys ja olemassaolo, jotta voimme paremmin ymmärtää tietyn käyttäytymisen tai ongelmien esiintymistä, vaikka toimintatavat ja olosuhteet olisivatkin kunnossa.

Työtehtävien moniulotteisuudesta johtuen yhä pienempi osa työstä tehdään yksin. Toimiva työyhteisö liittää yhteen asiantuntijoiden ja osaajien työpanoksen. Suuri osa tuottavuudesta rakentuu työntekijöiden osaamiseen, toimintakulttuuriin ja verkostoihin. Työlle on ominaista voimakas muutos, epävarmuustekijöiden läsnäolo sekä jatkuva uudelleen muotoutuminen.

Kaiken tämän keskellä esimiehen tulisi osaamisen johtajana kyetä edistämään työyhteisönsä valmiutta suoriutua muuttuvassa ja monimutkaisessa työympäristössä. Jatkuva oppiminen, muutoksessa toimiminen sekä kompleksisuuden johtaminen ovatkin nykypäivän organisaatioiden haasteita. Toisaalta osaaminen on myös turvattava, samalla kun työvoima vähenee. Osaamisen haasteet liittyvät myös valtionhallinnossa meneillään oleviin tuottavuus- ja alueellistamisohjelmiin, sekä niiden edellyttämiin asenne- ja toimintatapamuutoksiin. Mitä niukemmat resurssit ovat käytössä, sitä tärkeämmäksi olemassa olevien työntekijöiden ja yhteistoimintaverkostojen arvo nousee.

Etenkin sosiaali- ja terveysala on jo pitkään ollut rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten keskellä, ja nämä muutokset tuovat mukanaan haasteita myös organisaatiossa olevan aineettoman pääoman johtamiseen. Aineettomaan pääomaan kuuluvat muun muassa henkilöstön kyvyt ja osaaminen, ihmisten väliset suhteet sekä organisaation toimintaan ja järjestelmiin liittyvä osaaminen.

Sosiaali- ja terveysalan toimintakenttä on jo lähtökohtaisesti kompleksinen, ja jatkuva ja laaja-alainen uudistuminen lisää tätä monimutkaisuutta entisestään. Tämä liittyy niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan voimakkaaseen ammattikeskeiseen toimintakulttuuriin, mutta myös julkiseen mielenkiinnon kohteeseen. Tulevat sosiaali- ja terveysalan muutokset ja uudistukset toteutuisivatkin käytännössä paremmin, kun niihin liitettäisiin olennaiseksi osaksi myös kompleksisuuden johtaminen sekä kompleksisen maailmankuvan ymmärtäminen ja soveltaminen niin työyhteisöön kuin koko organisaatioonkin.

Omissa jatko-opinnoissani perehdynkin tähän kompleksisuuden kiehtovaan maailmaan, ja toivon tutkimukseni edesauttavan tämän moniulotteisen käsitteen yhdistämistä osaamisen johtamiseen käytännön työelämässä.

Hanna Sykkö
tohtoriopiskelija

Sosiaali- ja terveyshallintotieteet
Yhteiskuntatieteellinen tohtoriohjelma
Johtamisen yksikkö

• Lue myös Hanna Sykön blogikirjoitus jatko-opiskelun aloittamisesta:
  Vapaaehtoisesti paras