Lähihoitajat ovat merkittävä terveydenhuollon ammattiryhmä, joiden työelämässä tapahtuva oppiminen on keskeinen osa lähihoitajakoulutusta. Voidaan sanoa, että lähihoitajat suurimmaksi osaksi huolehtivat ikäihmisten hyvinvoinnista ja hoitotyöstä erityisesti kotihoidossa ja palveluasumisen asiakkaiden osalta. Tutkimukseni tarkoituksena on ymmärtää tutkimuksen keskeisiä toimijoita, eli työssäoppimista ohjaavia lähihoitajia, ammatillisia opettajia sekä lähihoitajaopiskelijoita kokonaisuutena.
Lähihoitajakoulutuksessa on tapahtunut vuoden 2018 jälkeen merkittäviä muutoksia. Tuosta lähtien ammatillisen koulutuksen reformin myötä lähihoitajaopiskelijan työelämässä tapahtuvan oppimisen arviointi on korostunut. Arvioinnin painopiste on työelämässä tapahtuvalla oppimisella edellyttäen, että koulutuksen edustajien, opetushenkilöstön antama teoriaosaaminen on vahvistettu.
Jotta työssä tapahtuva oppiminen tuottaa osaavan opiskelijan, vaatii se yhteistyötä lähihoitajan, ammatillisen opettajan ja työelämäjaksoa ohjaavan hoitajan taholta. Itse tutkijana edustan ammatillista opettajaa, viidentoista vuoden ajalta. Tarkoitukseni on väitöstutkimuksessani ymmärtää työssä tapahtuvan oppimisen organisointia. Tämä organisointi edellyttää opiskelijan, opettajan ja hoitajan yhteistoimintaa ja osaamista työelämäjakson aikana koulutuksen, työelämän ja oppimisen kontekstissa. Tästä kokonaisuudesta parhaimmillaan seuraa opiskelijan tavoitteiden mukaista oppimista.
Työssäoppimisen organisointi systemaattisesti ja pääsy näin tavoitteisiin edellyttää toimijoiden osaamisen esiin nostamista. Opettajan ydinosaamista työssäoppimisen ohjaamisessa on osaamisen kriteeriperusteinen arviointi. Hoitotyöntekijän ydintä on hoitotyön toiminta ja opiskelijalla on keskeisintä kriteeriperusteinen työskentely. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä erityisesti hoitotyöntekijän vaatimuksia osaamisen profiilissa onkin tavallaan laajennettu.
Hoitotyöntekijöiden on tarkoitus olla taho, joka ensisijaisesti antaa arvioinnin opiskelijan osaamisesta. Tässä arviointi tehdään opettajan kanssa, mutta hoitotyöntekijän antama työssäosaamisen arvio on keskeisimmässä roolissa. Hoitotyöntekijöillä ei ole pedagogista pätevyyttä, kuten opettajilla, joten systemaattinen ja kriteeripohjainen arviointi asettaa vaatimuksia yhteistyölle opettajien ja hoitotyöntekijöiden välillä. Opettajien tehtävä on opiskelijan lisäksi ohjata ohjaava hoitaja ohjaamaan kriteeriperusteisesti.
Tutkimuksessani aion kerätä tietoa ammatillisilta opettajilta, hoitotyöntekijöiltä ja opiskelijoilta teemahaastattelun avulla. Tutkijan osallisuus tutkimuskentässä on toisaalta valtava etu, kun tutkittava kenttä on tuttu. Toisaalta kentän tuntemus asettaa haasteet etiikalle. Miten tutkija voi olla riittävän objektiivinen haastateltaessa mahdollisesti kollegoitaan ja opiskelijoitaan?
Tässä tutkimuksessa kiehtoo juuri sen käytännön lähtöisyys, ja ajatuksena on, että tutkimuksesta saatu tieto toimijoiden osaamisesta voimaannuttaisi osaltaan toimijoita ja edistäisi lähihoitajien ammattikunnan asiantuntijuuden kokemuksen vahvistumista.
Johanna Makkonen
Hallintotieteen tohtoriopiskelija
Vaasan yliopisto
