Tohtoriopiskelijoiden on luettava paljon ja kirjoitettava paljon. Tämän takia haluan jakaa oman metodini, jolla pyrin nopeampaan tai enemmänkin tehokkaampaan kirjoittamiseen. Osa voi olla itsestään selvää tai tuttua sinulle, mutta toivottavasti jokin näistä kohdista antaa hyödyllistä vinkkiä. Pohdiskelin ja kirjasin nämä viisi kohtaa oman kokemuksen, opiskelun ja kirjallisuuden perusteella.
Ensimmäinen vaihe: Vietä vähemmän aikaa työpöytäsi ääressä kerrallaan
Sulje sosiaalinen media, Twitter-, Instagram-, Facebook-, LinkedIn-ikkuna ja keskity kirjoittamiseen suunnitellun ajan verran. Salaisuus kirjoittaa tehokkaasti on antaa rajoitettu aikakehys kirjoittamiseen. Vaikka istuisit koko päivän työpisteellä, se ei tarkoita, että tuottavaa työtä tehdään. Ei siis kannata varata koko päivää kirjoittamiseen.
Ratkaisuna on varata alle neljännes päivästä uuden tekstin tekemiseen. Pidä sitten taukoa ja palaa myöhemmin parantelemaan teksti. Tämä tapa voi kullostaa intensiiviseltä, mutta usko tai älä, se toimii.
Toinen vaihe: Tee itsellesi kahden tunnin sääntö
Olen huomannut, että itselläni on vain noin kaksi todella hyvää eli luovaa kirjoitustuntia vuorokaudessa. Tämä kaksi tuntia on se aika, jolloin kirjaan uudet sisällölliset ideat Wordiin. Jotkut meistä ovat parhaimmillaan aamulla ja toiset lounaan jälkeen. Riippumatta siitä, mikä vuorokauden aika on paras työskentelyaikasi, uusien asioiden kirjoittamisen pitäisi olla melkein ensimmäinen asia, joka tehdään pöytään istuttua. Henkilökohtaisesti itselläni on vaikea vastustaa muita puuhia, sillä teen työtä itselleni sopivaan aikaan iltaisin.
Kolmas vaihe: Aloita keskeltä
Kun olen kirjoitustilassa ja täytyy luoda sanoja, niin en edes yritä kirjoittaa johdantoja, johtopäätöksiä tai tärkeitä siirtymiä. On vaikea esitellä asiaa, jos sitä ei ole vielä kirjoitettu. Omaa työskentelyä auttaa, kun ajattelee tutkimustyötä paloina pikemminkin kuin lukuina.
Kirjoitettu osa voi olla esimerkiksi mikä tahansa enintään kaksi sivua pitkä teksti. Kaikilla on aina epäilemättä joitakin huonoja muistiinpanoja, jotka voi litteroida tai leikata uudeksi osaksi – niin sanotuksi siemeneksi. Kun siemen on kylvetty, sen ympärille on helppo alkaa rakentaa pienempiä otsikoita, lyhyitä tekstejä tai vain lisätä sanoja sen ympärille ja päälle. Ei tulisi miettiä, mihin se sopii sillä hetkellä, koska se on uudelleenkirjoitusongelma.
Neljäs vaihe: Pyri kirjoittamaan niin nopeasti kuin pystyt, älä niin hyvin kuin pystyt
Varmin tapa hidastaa prosessia on murehtia sitä liikaa, eli on aivan turha miettiä, ovatko ajatukset hyviä vai eivät. Tämä tarkoittaa, että anna anna itsellesi lupa kirjoittaa huonosti. Jos et keksi sanaa, niin voit käyttää toista, vastaavaa tai täytesanaa, mutta älä hidasta ja ala ajatella liikaa.
Tämän kaltaisia vapaita kirjoituksia voi tehdä esimerkiksi noin 10–15 minuutin jaksoissa. Kun tarvitset lepoa, niin voit tarkistaa ja viilata tekstiä tai ehkä jopa istuttaa uuden idean siemenen ja siirtyä tästä uuteen palaan. On todennäköistä, että tällaisessa kahden tunnin mittaisessa kirjoitustuokiossa kirjoitat tuhansia sanoja. Täytyy myös muistaa työn uuvuttavuus ja ergonomia, jotta selkä ja hartiat eivät jumitu turhaan, ja tämän takia kahden tunnin aikaraja on myös tärkeä.
Viides vaihe: Lepää ja kirjoita teksti sitten uudelleen
Hieman huolimaton kirjoittaminen aiheuttaa sen, että suurin osa kirjoitetuista sanoista on heikkolaatuisia. Ylimääräisten ja hyödyttömien sanojen ja lauseiden poistaminen muokkausprosessissa on tärkeä osa prosessia. Täytyy vain muistaa pitää taukoa ennen muokkausprosessia, jotta ei ole sokea omille sanoilleen ja lauseilleen. Tee lempiasioita, kuten mene kävelylle, pidä kahvipaussi ystäväsi kanssa, katso lempiohjelmaasi tai hoida muita velvollisuuksia. Tämän jälkeen palaa takaisin ja ala suodattaa, yhdistellä ja muokata tekstiä.
Muista olla strateginen editointivaiheessa. Täytyy ymmärtää, että jotkin osat ovat helpompia kuin toiset, mutta onnistuneet tekstikappaleet antavat saavutuksen tunteen, joka on tärkeää moraalin kannalta.
Jami Nieminen
Tohtoriopiskelija
Tuotantotalous, Vaasan yliopisto
Hyvä teksti! Säännöllinen kirjoitusrutiini = valmis väitöskirja?! Itse olen testannut myös yhteisöllisiä pomodoro-kirjoituspäiviä, joissa keräännytään porukalla yhteen ja kirjoitetaan 20 min pätkissä ajastimen kanssa. Näissä tuokioissa on paljon samoja hyötyjä kuin tässä luettelemasi, plus lempeä sosiaalinen paine.
Mainiot ohjeet! Varmasti ryhdistävät kirjoittamista. Neuvoistasi tuo ”älä ajattele liikaa” on minulle ehkä näistä vaikein rasti. Ja varmaankin sen sietäminen, että vaikka olisikin rutiini, sitä taatusti joinain päivinä tai viikkoina saa enemmän laadukasta tekstiä aikaan kuin toisina.