Mitä on innovatiivisuus? Harisaloa (2010) mukaillen voidaan määritellä innovatiivisuudelle olevan tunnusomaista tavanomaisuuden jatkuva ylittäminen ja kumoaminen. Uusien haasteiden edessä ei riitä tiedon voimaperäisyys vaan on edettävä uuden luomisen voimaperäisyyteen. Innovatiivisuuden tulisi olla reaktio ongelmiin, haasteisiin ja mahdollisuuksiin organisaatioissa ja sen tulisi olla lähtökohta kehittämiselle koko organisaation tasolla. Haasteiden pitäisi motivoida innostumaan sen sijaan että niiden edessä puolustaudutaan
Innovaatioilla voi olla monia tavoitteita, mutta erityisesti yritysmaailmassa keskeistä lienee niiden taloudellinen merkitys. Innovaatiot lisäävät onnistuessaan ja toteutuessaan myös kilpailukykyä. Tämä tulisikin huomioida myös julkisissa organisaatioissa, jotka joutuvat entistä enemmän kilpailemaan yksityisten tuottajien kanssa samoilla markkinoilla. Kuntaorganisaatiossa päämääränä on saada innovaatioilla aikaan entistä parempia ja asiakaslähtöisempiä kuntapalveluita kustannustehokkaasti.
Tulevassa SOTE -uudistuksessa kansalaisten valinnanvapaus tulee lisääntymään ja pysyäkseen markkinoilla tulee nykyisten kuntapalveluiden tarjota jotain uutta ja vetovoimaista kuntalaisille. Tämä asettaa julkisten organisaatioiden johtamiselle kykyä toimintamallien uudistamiseen ja siihen tarvitaan innovatiivista asennetta ja uudistumiskykyä. Johtajat katsovat yleensä asioita ylhäältä käsin ja laajoina kokonaisuuksina. Organisaatiossa kehittämistä edellyttävät asiat tulisi siten havaita.
Voiko johtaja olla innovatiivinen ja miten se näkyy työpaikalla? Johtaako tuollainen johtaja konkreettiseen uuteen vai onko innovatiivinen johtaja työntekijöiden kauhu, josta toivotaan päästävän eroon pikaisesti työpaikan työrauhan saavuttamiseksi tai palauttamiseksi.
Johtamisen näkökulmasta voidaan tarkastella johtamisinnovaatioita, innovaatiojohtamista ja johtamisen innovaatioita. Minun tarkastelukulmani on innovatiivinen johtaminen. Ollakseen innovatiivinen, tulee johtajan olla luova, rohkea, motivoitunut sekä kyvykäs ottamaan ja sietämään riskejä. Uudistumisen tarpeet tulisi kyetä näkemään ja myös suunta, mihin mennään ja tavoite. Innovaatiot vaativat aikaa ja työtehtävien riippumattomuutta sekä henkisiä voimavaroja. Innovaatioita ei synny kiireessä, stressissä, levottomassa ympäristössä eikä turhautuneena. Aina innovaatiot eivät onnistu tai tuota toivottua tulosta. On oltava myös mahdollisuus rakentaa verkostoja ja olla osallisena siellä, missä tapahtuu. Unohtaa ei kuitenkaan pidä työntekijöitä, koska heidän tukeaan ja ajatuksiaan tarvitaan myös.
Julkisorganisaatioiden monimutkaisuus ei aina mahdollista innovatiivisuutta. Ollakseen innovatiivinen, on johtajan saatava tukea, luottamusta, aikaa ja positiivista palautetta. Päämäärään pääsemiseksi on johtajalla oltava riittäviä resursseja käytettävissään. Työolosuhteiden tulee olla innovaatioita edesauttavia.
Tutkimukseni keskittyy julkisorganisaatioiden innovatiiviseen johtamiseen. Olen nyt mielenkiintoisessa saumassa tämän aiheeni kanssa, kun edessä on mittava SOTE- ja maakuntauudistus. Tällä hetkellä voin sanoa olevani tarkkailuasemissa, koska minun lienee syytä pohtia, mikä on empiirisen tutkimukseni kohderyhmä.
Leila Mäkinen
Jatko-opiskelija
Filosofinen tiedekunta, Hallintotieteet
