Elämme poikkeuksellisia aikoja. Kevät 2020 tullaan muistamaan muun muassa siitä, että Himalaja näkyi 30 vuoden jälkeen Intian Punjabissa saakka.

Kevään poikkeustilanne sai minut myös pysähtymään ja katsomaan karttaan. Kiireen sumu oli hälventynyt ja oli aikaa katsoa ympärillensä: Missä ihmeessä olen? Perunapellolla mansikoita poimimassa? Mihin olen menossa? Valloittamassa everestiäni?? Mutta miksi? Mikä kartta minulla on kädessä?

Viisas sherpani on osannut neuvoa: ”Jos väitöstutkimus ei etene, syy löytyy usein siitä, että tutkimussuunnitelmassa on parantamisen varaa”.  Väitöstutkijan tärkein työkalu everestinsä valloitukseen on tutkimussuunnitelma. Hyvä sellainen. ”Huono on suunnitelma, jos sitä ei voi muuttaa” -sanonta pitää tutkimussuunnitelman osalta erittäin hyvin paikkansa.

Mikä sai minut liikkeelle? Se, että kysyin rehellisesti itseltäni: Mihin olen matkalla ja miksi? Mitä maailmassa ympärilläni juuri nyt tapahtuu? Mitä ihmettä olen tekemässä ja ketä palvellakseni?

Ymmärsin, että oli aika tarttua hetkeen. Käyttää kaikki oljenkorret ja kilauttaa kaverille jos toisellekin, puhua omia ajatuksia auki ja pohtia reittivalintoja myös sen tärkeimmän, oman sherpani kanssa. Jo väitelleen ystäväni sanat ovat syöpyneet mieleeni: ”Yli kaiken varjele suhdetta sherpaasi”. Niinpä: on oltava avoin, rehellinen ja nöyrä: Kerro sherpallesi mitä aiot – ja etenkin jos epäröit. Sherpa tuntee vuoren ja sen metkut ja osaa varoittaa myös harhapoluista. Toisaalta, luota omaan intuitioon, mutta pysy reitillä.

Minulla ei ole enää syytä jäädä basecampiin. Olen valmis etenemään; hitaasti, mutta varmasti kohti ylöspäin, eteenpäin; tietoisena, että kiirehtivän askel astuu harhaan. Omalla kohdallani havaitsen, että elän todeksi tutkimussuunnitelmani väittämiä: ”Epävarmuus kuuluu elämään, sillä huomisesta emme tiedä. Epävarmuutta on läsnä aina ja kaikkialla. Epävarmuus sinällään ei ole sen enempää hyvä kuin huonokaan juttu, pikemminkin neutraali tosiasia.”.

Olen jumittanut everestini basecampillä nyt ihan riittävän pitkään. Hymyilen sherpalleni: Let’s go. Let’s do this. Sherpani on iloinen.

Anne Koski
Jatko-opiskelija
Yhteiskuntatieteellinen tohtoriohjelma

***

Jatko-opiskelija Anne Koski on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Tampereen yliopistosta. Hän aloittaa Vaasan yliopistossa tohtorikoulutettavan tehtävässä 1.8.2020. Koski tutkii muutoksessa ja epävarmuudessa johtamista varhaiskasvatuksessa kevään 2020 covid-19-koronavirusepidemian aikana. Teoreettisena viitekehyksenä on Brashersin (2001) epävarmuuden hallinnan teoria. Tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa varhaiskasvatuksen johtamisesta jatkuvassa muutoksessa ja epävarmuudessa sekä ja kuvata varhaiskasvatuksen johtamisen nykytilaa.

Tutkimuksen uutuusarvo liittyy kevään 2020 pandemiaan ja covid-19 -koronaviruksen aiheuttamaan kansainväliseen poikkeustilaan ja sen aiheuttamaan epävarmuuteen ja jatkuvaan muutoksessa johtamiseen. Kosken tutkimuksen merkittävyys on korkea myös siksi, että se vastaa OECD:n johtajuusraportin tarpeeseen tuottaa tutkimustietoa varhaiskasvatuksen johtamiskäytäntöjen prosessilaadun kehittämiseksi. Tutkimus tuo tietoa myös OKM:n 2020-2022 Oikeus Oppia-kehittämishankkeelle.

Väitöstutkimus tehdään Vaasan yliopiston Johtamisen yksikössä, sillä sen keskeisiä aiheita ovat henkilöstöjohtaminen, julkisjohtaminen ja strateginen johtaminen. Tutkimus tehdään osana Julkinen toiminta ja organisaatiot -tutkimusryhmää, jota johtaa professori Esa Hyyryläinen.

#väitöskuiskaaja #univaasa #pirullinenongelma #varhaiskasvatus #johtajuustutkimus #koronatutkimus #epävarmuus #uncertainmanagementtheory #yhdessäeteenpäin #toivoaon