Suomi on yleisen käsityksen mukaan yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, joten rehtiys ja korkea moraali voitaneen nähdä yhtenä kansallisuutemme kivijalkana. Tämä pitänee paikkansa, jos tarkastellaan pelkkää konventionaalista eli suoran lahjonnan kaltaista tavanomaista korruptiota.
Tarkastelu voidaan kuitenkin laajentaa koskemaan myös vaikeammin havaittavissa olevaa rakenteellista korruptiota, joka perustuu tyypillisesti korruptoituneisiin verkostoihin ja maan tapaan. Rakenteellinen korruptio voi ilmetä esimerkiksi jonkinlaisena hyvä veli -verkostoihin perustuvana suosimisena tai oman aseman väärinkäyttönä. Lahjusten sijaan välineenä saatetaan käyttää ystävänpalveluksia ja tietoja, jonka vuoksi rakenteellisen korruption tunnistaminen on haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Rakenteellisen korruption avulla käytetään valtaa tai vaikutusvaltaa väärin haluttujen etujen saavuttamiseksi. Rakenteellinen korruptio voi olla moraalisesti tai eettisesti moitittavaa, mutta rikosoikeudellisesti rangaistavaa se ei välttämättä ole.
Heidenheimerin klassisen luokittelun mukaan korruptio voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Mustaan, harmaaseen ja valkoiseen korruptioon. Mustan korruption tuomitsevat kaikki, harmaan korruption hyväksyy eliitti ja valkoinen korruptio on yleisesti hyväksyttyä. Rakenteellinen korruptio kuulunee näistä useimmiten harmaan ja valkoisen korruption piiriin.
Suomalaisen moraalin kivijalassa on havaittavissa tällaisia harmaita ja valkoisia rapautumia, joita niihin tottunut ei välttämättä edes huomaa ennen kuin niistä huomautetaan. Viime vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan Suomessa esiintyy yleisestä käsityksestä poiketen rakenteellista korruptiota esimerkiksi rakennusalalla ja julkisissa hankinnoissa.
EU-direktiivin myötä Suomeen implementoitu kansallinen hankintalaki on osaltaan paikkaillut suomalaisen moraalin harmaavalkoisia rapautumia ja vähentänyt julkisissa rakennushankinnoissa esiintyvää rakenteellista korruptiota. Hankintalain avulla suoritetuista paikkauksista huolimatta rapautumat ovat saattaneet löytää uusia piileviä muotoja, jotka edelleen heikentävät yhteiskuntamme kokonaisvaltaista tehokkuutta.
Vuoden 2017 kansallinen hankintalakiuudistus sekä viime vuosina lisääntynyt korruption tutkimus ja julkinen keskustelu tehostanevat myös rakenteellisen korruption havaitsemista ja kitkemistä. Myös omalla talonrakennusalan hankintalakia käsittelevällä tutkimuksellani sivuan tätä ajankohtaista aihetta ja pyrin havaitsemaan kivijalassa mahdollisesti yhä piileviä rapautumia.
Ulla-Maria Karhu
KTM, tohtoriopiskelija
Talousoikeus
Vaasan yliopisto
