Hallintotieteen väitöstutkimukseni teema liittyy strategiseen johtamiseen. Strategista johtamista on tutkittu paljon viimeisen sadan vuoden aikana. Strategisesta johtamisesta löytyy useita koulukuntia ja teorioita, joissa lähestymistapa ja näkökulma vaihtelee. Strategiasta ja strategisesta johtamisesta on myös useita määritelmiä. Yksi tunnetuimmista strategiakäsitteen kuvauksista lienee Mintzbergin, Ahlstrandin ja Lampelin (2009) määritelmä. Sen mukaan strategian tarkoituksena on antaa organisaatiolle yhteinen suunta, fokusoida toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi, määrittää organisaation tarkoitus sekä luoda johdonmukaisuutta toimintaan.
Strateginen johtaminen on nykypäivänä elävä, jatkuva ja vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa yhdistyy strategian luominen ja sen toimeenpano. Strategisella johtamisella tavoitellaan pääsääntöisesti organisaation kilpailuedun parantamista ja menestymisen varmistamista pitkällä tähtäimellä. Strategisen johtamisen tutkiminen on erityisen ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe julkisjohtamisessa.
Aiheen ajankohtaisuutta perustelen erityisesti viime aikojen ilmiöillä ja tapahtumilla, jotka ovat lisänneet toimintaympäristömme epävarmuutta ja heikentäneet ennakoitavuutta. Yhteiskunnassa ilmaantuu aiempaa vaikeampia haasteita ja ongelmia, joiden ratkaiseminen on monimutkaista ja jopa mahdotonta. Esimerkiksi Ukrainan kriisi, maailmanlaajuinen koronapandemia, köyhyys tai ilmastonmuutos ovat ns. ”pirullisia ongelmia”, joiden ratkaisemiseksi ei löydy yksiselitteisiä keinoja.
Julkisorganisaatioiden toimintaympäristön muutosnopeus ja turbulenssi on kasvanut. Muutoksia ilmaantuu aiempaa enemmän niin globaalilla, kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Esimerkiksi teknologian nopea kehitys, tietointensiivisyyden kasvu ja verkottuneisuuden lisääntyminen ovat lisänneet organisaatioiden riippuvuussuhteita ja kytköksellisyyttä. Lisäksi erilaiset toisiaan seuraavat poliittiset reformit sekä muutokset lainsäädännössä, väestössä, teknologiassa, elinkeinoelämässä ja asiakasodotuksissa aiheuttavat suoria tai epäsuoria vaikutuksia. Julkisorganisaatioiden kompleksisuutta lisäävät myös työn tekemisen ja työelämän muuttuminen, matriisisten rakenteiden yleistyminen ja toiminnan hybridisoituminen.
Perinteisen johtamiskäsityksen mukaisesti johtamisella tulisi saada aikaan tavoitteiden mukaisia tuloksia sekä saada toimintaan hallintaa ja ennakoitavuutta. Vastaavasti myös useimmat strategisen johtamisen malleista nojaavat rationaaliseen maailmankuvaan ja ennakoitavuuteen.
Epävarmuuden kasvu ja ennakoitavuuden väheneminen asettavat uudenlaisia haasteita organisaatioiden strategiseen johtamiseen.
Yllätyksellisessä ja arvaamattomassa ympäristössä eivät perinteiset rationaalisuuteen, loogisuuteen tai lineaarisuuteen perustuvat johtamismallit toimi. Siksi ratkaisuja on etsittävä sellaisista teorioista ja viitekehyksistä, jotka soveltuvat paremmin nykypäivän kompleksisiin haasteisiin.
Väitöstutkimukseni tarkoituksena on pureutua edellä kuvattuihin kysymyksiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja kvalitatiivisen tapaustutkimuksen metodologian avulla. Tutkimusprosessini on vielä alkuvaiheessa, mutta luvassa on varmuudella innostavia ja mielenkiintoisia hetkiä tärkeän ja ajankohtaisen teeman parissa.
Sami Tikkanen
Hallintotieteiden tohtoriopiskelija
Vaasan yliopisto
Kiitos tekstistäsi. Vaikka en ole samalla alalla koen että aiheesi ja kuvaamasi problematiikka on hyvinkin ajankohtaista ja tärkeää. Aihe kuulostaa myös aika laajalta ja moniulotteiselta – heitän tähän vain alaa tuntemattoman ”amatöörin” kommentin: kannattaisiko aihealuetta kaventaa? Tuosta ne ”professorit” ainakin aina jaksaa muistuttaa! 🙂 Toivottavasti löydät hyviä ja sopivia teoreettisia viitekehyksiä tutkimuksesi ”taustalle”. Murphyn laki tuntuisi äkkisältään sopivalta tähän päivään! 🙂
Mielestäni erittäin hyvä ja tärkeä aihealue tähän kohtaan! Tuskin kukaan meistä olisi vielä muutama hassu vuosi sitten uskonut, että ensin painitaan koko maailmaa ravisuttavaa virusta vastaan ja sitten kirsikkana kakun päälle puhkeaa sota Euroopassa. Moni varmasti miettii, että mitä seuraavaksi. Tapahtumat ovat olleet kaikessa kauheudessaan hyvä muistutus siitä, että huomisesta ei oikeasti ikinä tiedä. Se mikä toimi vielä eilen, ei ehkä toimi enää tänään. Antoisia hetkiä tutkimuksen parissa!