Oli syksy 2009 kun uusiin työtehtäviini silmäklinikan ylilääkäriksi siirtyessäni tuskailin harmaakaihileikkaukseen tulijoiden runsauden ja leikkaavien lääkäreiden vähyyden aiheuttamaa ongelmaa. Keskusteltuani kollegoitteni kanssa muista sairaanhoitopiireistä heidän toimintatavoistaan, päädyin muokkaamaan uuden tavan toimia myös omalle silmäklinikallemme.
Aiemmin oli totuttu leikkaamaan potilaan yksi silmä kerrallaan, ja mikäli toinenkin oli leikattava, se leikattiin noin kuukauden kuluessa ensimmäisestä leikkauksesta. Jotkut olivat siten rohkeita, että leikkasivat jopa molemmat silmät samalla käynnillä, mutta ne tehtiin kahtena täysin erillisenä leikkauksena kokonaan omine valmisteluineen ja kaikkine leikkausvälineiden vaihtoineen. Itse päädyin kokeilemaan ratkaisua, jossa molemmat silmät leikataan samalla käynnillä, ja yhtenä leikkauksena. Silmien välillä ei siis poisteta ensimmäisen silmän leikkauspuitteita eikä valmistella jälkimmäistä silmää erikseen. Koko leikkaus tapahtui yhdellä valmistelulla, ja leikkaukset silmiin tehtiin peräjälkeen välittömästi vain leikkausinstrumentit uusiin vaihtaen.
Tämä kokeilu on sittemmin jatkunut kymmenen vuotta, hyvin menestyksin. Valitussa käytännössä kaikki osapuolet säästävät; potilaan tarvitsee jännittää ja tulla sairaalaan vain kerran, leikkaussaliaikaa kulutetaan huomattavasti vähemmän kuin kahdella eri käynnillä, leikkaushenkilökunnan työ sujuvoituu ja nopeutuu sekä kuntien hartioille koituvat kustannukset toiminnasta laskevat. Kun vielä mietitään kerrannaisvaikutukset kansantaloudelle mukaan lukien mahdollisten saattajien työstä poissaolon määrän väheneminen, itse potilaan sairauspoissaolon lyheneminen sekä kuljetuspalveluiden kustannusten väheneminen on toimintamalli mielekästä kaikilla näillä mittareilla. Kyseessä on siis tarkkanäköisen julkisen rahoituksen varassa toimivan toimijan toimintatapa.
Matkan varrella ihmettelin miksi muut eivät toimi tällä tavoin. Vähitellen tiede on tullut siihen pisteeseen, että on julkaistua tietoa siitä, että samalla käynnillä – erillisinä toimenpiteinä – tehdyt molempien silmien kaihileikkaukset ovat yhtä turvallisia kuin eri kerroilla tehdyt, ja säästävät rajallisia resursseja. Mutta yhtenä leikkauksena tehdyistä molemminpuolisista harmaakaihileikkauksista ei löydy julkaistua tietoa.
Aika on nyt tullut kypsäksi kymmenen vuoden toiminnan jälkeen, ja riittävän potilasaineiston kerryttyä kokoon osoittaa silmälääkärikunnalle tämä menetelmä yhtä turvalliseksi kuin tähän asti julkaistut toimintatavat.
Kymmenen vuoden jälkeen olen taas ilmoittautunut Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelijaksi tähtäimessä väitöskirjatutkimus tästä itselle kovin mielenkiintoisesta aiheesta. Aineiston keruu on saatu käyntiin, jatko-opintojen oheisopinnot aloitettu, joita teen osin Vaasan yliopistossa joustavan opinto-oikeuden puitteissa. Tutkimuksella tähdätään muuttamaan harmaakaihileikkauksen käytäntöjä laajassa mittakaavassa. Ollaan jännittävän tarkkanäköisen tarkkanäköisyyden lähteellä!
Janne Järvenpää
Lääketieteen lisensiaatti
Lääketiede / Silmätautioppi
Turun yliopiston tohtoriopiskelija, joka tekee joustavan opinto-oikeuden kautta oheisopintoja osin myös Vaasan yliopistossa.
hei Janne
Onnittelut jatko-opintojen aloittamisesta ja samalla onnittelut harmaakaihileikkausten toimintamallin muuttamisesta. Molemmat vaatii määrätietoista työtä mutta sinut tuntien,onnistut siinä hyvin. Sekä potilaan että yksikkösi toiminnan kannalta uusi malli on hyödyllinen ja kun siitä vielä teet tieteellisen tutkimuksen niin hyödyllisyys voidaan tieteellisesti todentaa. Hyvin kuvasit tekstissäsi leikkausprosessin leenausta ja sen hyötyjä ja kuka olisikaan järkevämpi sitä kehittämään kun toiminnan tunteva ylilääkäri.Varmasti jokunen asiakaskin voisi antaa kokemuksiaan,jota voisi ehkä hyödyntää väikkärissä.
Työn iloa molempien parissa.