Elävänä väijyy mielikuva siitä, kuinka 1990-luvun lopulla ystäväni opasti Nokian matkapuhelimen avulla – likipitäen kädestä pitäen – kuinka mahdottoman kätevä ominaisuus 160 merkin mittainen tekstiviesti onkaan. Olin tietenkin kuullut aiheesta median kautta, mutta vasta konkreettinen omakohtainen tutustuminen sai innostumaan uudesta teknologiasta. Oli myös niin, että kaikki tekstiviestin hyödyt selvisivät vasta käytön myötä.
Innovaatioiden tilallisesta leviämisestä on kirjoittanut useampikin maantieteilijä, mutta ehkä parhaiten muistetaan länsi-naapurimme Torsten Hägerstrand (1916–2004). Uusien asioiden leviämisessä omaksuminen tarkoittaa sitä, kuinka ihmiset ottavat käyttöön jonkin uuden toimintamallin, teknologian, laitteen tai vaikkapa muodin määrätyllä maantieteellisellä alueella.
T. Hägerstandia mukaillen innovaatiot leviävät 1) laajentuen, jolloin leviäminen tapahtuu alkupisteen ympärillä aaltomaisesti. Aaltomainen leviäminen voi käynnistyä aina uusien alkujen ympärillä muuttamisen seurauksena. 2) Muuttaen tapahtuva leviäminen tarkoittaa, että innovaatio siirtyy kokonaan uudelle alueelle ihmisten mukana, jotka matkustavat toiseen maahan tai kaupunkiin. 3) Hierarkkinen diffuusio on kysymyksessä silloin, kun leviäminen lähtee suurista kaupungeista käsin valumaan kohti pienempiä keskuksia tai vaikkapa silloin, kun leviäminen alkaa organisaation ylärakenteista käsin. 4) Kontaktin kautta tapahtuva leviäminen puolestaan edellyttää lähikontaktia, kuten on tartuntatautien tapauksessa.
Tietenkään erilaiset spatiaalisen diffuusion mallit eivät sulje kokonaan toisiansa pois, vaan ne tapaavat esiintyä yhtäaikaisina.
T. Hägerstrandin aikana ei tunnettu tietoverkkojen mullistavaa vaikutusta tilalliseen leviämiseen. Ideologiat, teknologiat kuin myös muotivillitykset, siinä missä valuutta, haittaohjelmat ja musiikkikin leviävät valonnopeudella ympäri maailman.
Muistan, kuinka televisiosta ja radiosta huolimatta vielä 1980-luvulla trendit ja tavat liikkuivat maailmankaupungeista kohti pohjolaa huomattavasti tahmeammin. Tuohon aikaan ihmisten liikkuminen oli muutoinkin vähäisempää kuin nykyisin.
Mutta mikä tuota tahmeutta itse asiassa aiheutti? Ei riitä, että on tietoinen jostakin toimintamallista. Uuden asian omaksuminen edellyttää usein jakamista ja vertaiskokemista, mitä juuri sosiaalinen media ja sen multimodaalisuus tarjoavat koukuttavalla tavalla.
T. Hägerstrandilta voi oppia jotakin myös vallitsevaan hankalaan tilanteeseen liittyen. Koronavirusepidemia noudattaa samankaltaisia tilallisen leviämisen lainalaisuuksia kuin innovaatiotkin noudattavat.
Koronaviruksen välttämiseksi ei kannata matkustaa suuriin keskuksiin, eikä sieltä liioin tulisi matkustaa poispäin muualle. Muuttamisen seurauksena ryöpsähdellen tapahtuvan hierarkkisen leviämisen ennustettavuus on heikkoa, jollei mahdotonta. Siltikin, epidemia-aalto tulee todennäköisesti selvästi pidemmällä viiveellä pieniin keskuksiin ja lopulta se löytää tiensä aina sinne kirkonkyliin saakka.
Mielenkiintoiseksi asia oikeastaan muuttuu juurikin, kun innovaatioiden omaksumista eli ’tartuntaa’ pohtii analogisesti suhteessa biologiaan. Nimittäin, blogin alussa kertomani tekstiviestitartunnan saaminen edellytti sitä kontaktia, missä uuden teknologian mahdollisuus tuli oivalluksen kautta omaksutuksi.
