Kysyntää on myös kiilaskatseisille näkijöille. Mukaan täytyy tietenkin kutsua liukasliikkeiset korkeakouluopiskelijat, yritykset ja yhdistykset, sillä heitäkin tarvitaan. Epätyypilliset toimijat eivät ole vain marginaalista käsin tuuleen huutavia konsensushäiriköitä. Aluekehittämisen uudet toimijat osoittavat suuntaa tai näkevät potentiaalia siellä, missä muut eivät sitä kykene näkemään.

Wasa Innovation Center on oivallinen esimerkki uudenlaisesta pelin rakentajasta siinä, missä sellaiseksi on luettavissa yksityisenä aloitteena ensi askeliaan harppova Peter Vesterbackan mittava infrahanke Helsinki-Tallinna-rautatietunneli.

Nykyisessä toimintaympäristössä aluekehittämisellä ei ole alkua, eikä loppua. Kompleksisessa maailmassa ei myöskään ole yksiselitteisiä toimijuuksia. Parhaiten etenevät hankkeet, joiden kehittämistä eivät jarruta kinastelu siitä, kuka idean omistaa tai kenellä on lupa sitä edistää. Roolit sekoittuvat ja ne ovat järjestettävissä uudestaan tarpeiden mukaan.

Tärkeää on, että tapahtuu. Että asiat nytkähtelevät, ei välttämättä eteenpäin, mutta suuntaansa hakien, niksahdellen-naksahdellen ja ympäristöltään reaktioita kalastellen.

Alue on vakaa hallinnollinen kehys kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Se sementoi joskus liikaa kehittämisen ja kokeilemisen mahdollisuuksia. Elinvoimaisimmat hankkeet hakeutuvatkin paikkoihin, jotka mahdollistavat rajojen ylittämisen, toiminnan väliaikaisuuden ja outojen yhdistelmien sosiaalisen kemian. Paikka mahdollistaa siilojen ulkopuolella toimimisen, kohtauttamisen ja kokeilukulttuurin. Se kiinnittää visiot ja verkostomaiset organisaatiot johonkin, missä niiden päämäärät realisoituvat ideoina ja tuotteina.

Esimerkkinä käyköön vaikkapa Vaskiluotoon rakentuva Wärtsilän Smart Technology Hub. Yhtä hyvin uudenlaiseksi kohtauttamisen paikaksi on hyvää vauhtia kehittymässä Vaasan yliopiston kampus, joka kehittyy avoimena oppimis- ja tutkimusympäristönä yhteisomistuksessa kaupungin kanssa.

Tulimme kokeilleeksi viime viikon aikana (18.3.-21.3.2019) kokeilukulttuuria käytännössä osana hallintotieteiden opetusta. Lyhyen työrupeaman aikana tapahtui hämmästyttävän paljon ajattelua ja ajatusten vaihtoa.

Yhteistyötä tehtiin Vaaasan kaupunkikehityksen tiimin, asiantuntijoiden ja kaupunginvaltuutettujen kanssa. Opiskelijat tutustuivat kokeilujen maailmaan osana Aluekehittämisen projektityökurssia. Tavoitteena oli ideoida kiertotaloutta ja tekoälyä yhdisteleviä teemoja osana kaupungin kehittämistä.

Tämä opetti kolme tärkeää seikkaa.

Ensinnäkin, eri toimijaryhmien ennakko-oletukset siitä, kuinka ihmiset toimivat omien organisaatioidensa puitteissa kahlitsee alueella kytevää luovaa potentiaalia kohtuuttoman paljon. Toiseksi, yliopisto-opiskelijoissa on notkeaa älykkyyttä, mikäli se vain halutaan ja kyetään valjastamaan osaksi yhteiskunnan eri osa-alueiden kehittämistä ja opetusta samanaikaisesti. Kolmanneksi, kokeilukulttuuri vapauttaa innostumaan, koska kokeilulla on myös lupa epäonnistua.