Parhaat kehityskertomukset kerrotaan jostakin näkökulmasta käsin. Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan Mahdoton menestys valaisee Nokian nousua ja alamäkeä. Se on samalla tarina Salosta ja Suomesta maailmalla. Tämänkaltainen inhorealismi liittyy myös alue- ja paikkamarkkinoinnin nykytrendeihin. Muutamia vuosikymmeniä takaperin kuntien tupakansavuisissa kahvihuoneissa kehitettiin imagoja, jotka perustuivat logoihin ja iskulauseisiin. Ehkä silloin laiskanpuoleisesti ajateltiin, että kunnallinen kiiltokuva on ohituskaista menestykseen.
Ei toki sovi epäillä, etteikö Loimaa olisi jyvällä tulevaisuudesta siinä missä Heinävesi ilmoittaa olevansa kuntien kermaa. Kansalaiset ovat valistuneita, koulutettuja ja markkinaviisaita. He haluavat aidon elämänmakuisesti olla osana alueiden ja paikkojen elinvoimaisuutta. Se pitää sisällään myös rosoisuuden, muutoksen dynamiikan ja luovan tuhon. Siksipä alueita ei kannata markkinoida kuin torikauppiaan näppylähanskanippua. Olemme siirtyneet monisyisempään maailmaan, jossa maineen liikkeet ovat hankalasti ennustettavia. Tunnettuus on monipolvista ja ristiriitaistakin.
Voimauttavat kertomukset vetoavat ihmisiin enemmän kuin ontot iskulauseet tai kylmät faktat. Mikäli alueet osataan nähdä kertomuskokoelmina, joissa yhdistyvät historia, kulttuuri ja tekeminen, ne ovat kiinnostavampia myös toiminta- ja asuinympäristöinä. Nukkavieru menneisyyden kertominen paljastaa, kuinka samanlaisia ihmisten pyrkimykset ja toiveet ovat olleet ajasta riippumatta. Mikäli mennyt osataan liittää luontevasti nykyhetkeen, siintää horisontissa kirkkaana myös tulevaisuuden suunta.
Wickström- ja Olympia-moottorit olivat tuotteita, joita myytiin aikanaan paljon. Niiden paremmuudesta väiteltiin ja niitä viriteltiin paikallisten pellepelottomien toimesta. Viime vuosisadan takaisesta osaamisesta ponnistaa myös tämän päivän vaasalainen moottori- ja konepajaosaaminen. Mutta miten tätä historiaa on osattu tai haluttu liittää nykyisyyden vahvuuksiin. Ehkä suomalaisten kannattaisi oppia kertomaan tarinoita, sillä ne lisäävät kiinnostusta alueyhteisöjä kohtaan. Ehkäpä kehityskertomuksia tulisi sanoittaa jostakin yllättävästä näkökulmasta käsin objektiivisena esitettävän aluehistorian sijaan.
Käynnissä olevat hallinnolliset alueuudistukset lisäävät maakuntien ja kuntien pelivaraa omien valintojen suhteen. Tätä myötä tulemme todennäköisesti näkemään erilaistuvia alueita, jotka muodostuvat toimintaa, palveluja, tekemistä ja yritteliäisyyttä yhteen punovien houkuttelevien kehityskertomuksien ympärille. Tulemme siis näkemään, kuinka paikallinen tekeminen osataan entistä ketterämmin yhdistää osaksi uudenlaista kertomuksellisuuden politiikkaa.
