Plagiointi, opettajien lahjontayritykset ja esseiden ostaminen internetistä ovat lisääntyneet voimakkaasti Britannian yliopistoissa, kertovat The Telegraph ja Helsingin Sanomat. Yleisintä on esseiden ja muiden kurssitehtävien plagiointi.
Lukuvuonna 2009-10 Britannian yliopistoissa paljastui 17 000 opiskeluvilppitapausta, mikä on kuitenkin vain jäävuorenhuippu, sillä yliopistot ilmoittavat yleensä vain räikeimmistä tapauksista. Vilppien määrä on kasvanut neljässä vuodessa 50 prosenttia. Toisen tutkimuksen mukaan puolet (!) brittiläisistä yliopisto-opiskelijoista sanoo olevansa valmiita ostamaan esseitä netistä.
Esseiden kaupittelu on Suomessa vielä pientä ja epäammattimaista esimerkiksi Britanniaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Syitä tähän eroon on monia alkaen erilaisista opiskelijamääristä ja yliopistojen rahoitusmalleista. Lukukausimaksut lisäävät monissa maissa opiskelijoiden valmistumispaineita, joiden takia jotkut ovat valmiita jopa lahjomaan. Tenttivilppiä ja plagiointia tapahtuu kuitenkin myös Suomessa, joka komeilee erilaisten rehellisyystilastojen kärjessä vähiten korruptoituneena maana.
Opiskelun etiikkaa valvovat ensisijaisesti oppilaitokset itse, mutta Suomessa myös tutkimuseettinen neuvottelukunta kantaa huolta opiskelun etiikasta. Neuvottelukunnan entisen puheenjohtajan professori Jaana Hallamaan mukaan ”tieteen etiikka on koko tiedeyhteisön – johon kuuluvat niin aloitteleva graduntekijä kuin maailmankuulu akateemikkokin – hiljaista, sinnikästä ja hellittämätöntä sitoutumista tieteen harjoittamisen ihanteisiin: rehellisyyteen, avoimuuteen ja kriittisyyteen. […] Tieteen etiikan kiellot ovat samat, joiden varaan koko inhimillinen yhteiselämä rakentuu: älä ota toisen omaa, älä valehtele, älä petä.”
Tutkimuseettinen neuvottelukunta jakaa hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset piittaamattomuuteen ja vilppiin. Molemmat ovat vahingollisia, mutta moitittavuudessa on sävyeroja. Piittaamaton ei ehkä ymmärrä, että huolimattomuus ja suurpiirteisyys heikentävät hänen työnsä tai opiskelunsa laatua, mutta ovat lisäksi moraalisesti paheksuttavia. Sen sijaan vilppiin syyllistyvän ei voida ajatella toimivan vastoin parempaa tietoaan ja vahingossa, linjaa Hallamaa.
