Hautalan uusi kirja Pimeän arkkitehti (Tammi 2020) lunastaa kauhun ystävien odotukset. Kirja vie lukijansa kerrostalon kellariin, missä pimeys vallitsee ja pelko salpaa hengityksen.

Hautala on häkellyttävän hyvä kirjoittaja. Pimeän arkkitehdissa hän kertoo nuoren miehen kasvukertomuksen, jota risteävät monenlaiset pelot. Pelon lisäksi Hautala viljelee vinoa huumoria, jota hän annostelee tarinaansa sopivasti.

Päähenkilö Joni on Vaasaan muuttanut opiskelija, jolle isä on ostanut kerrostaloasunnon halvalla. Isä ei ole kuitenkaan vain taloudellinen tukija, vaan myös dominoiva ja ikävästi käyttäytyvä. Joni kärsii epileptisten kohtausten lisäksi isän yhteydenotoista.

Asunnon hintaa selittää hirvittävä tragedia, josta kertoessaan kiinteistövälittäjäkin pysyy vain puolitotuudessa: joku on tappanut lapsensa taloyhtiön saunassa.

Joni tutustuu talon erikoisiin asukkaisiin. Hän tekee pelottavia löytöjä asunnostaan ja kuulee rappukäytävästä selittämättömiä juoksuaskelia. Niiden aiheuttamasta ilmavirrasta postiluukkukin heilahtaa.

Joni epäilee omaa mielenterveyttään. Käy kuitenkin ilmi, että talossa on pahasti vialla muutakin kuin äänekäs ilmastointi.

Jonille selviää, että talon suunnitellut Aaron Kalli oli kiinnostunut verisestä kultista. Sieltä arkkitehti ammensi oppinsa, jossa kuoleman rajaa hallitaan rakennusteknisillä ratkaisuilla ja oudoilla uhrimenoilla. Ihmisuhrit pitävät kadonneen arkkitehdin edelleen kiinni tässä maailmassa. Hänen varjonsa näkyy ja askeleet kuuluvat piirtämänsä talon rappukäytävillä.

Kauheiden tapahtumien keskellä Joni lyö isänsä ällikällä ja osoittautuu itsenäiseksi ja itsevarmaksi. Itsenäisyys ei ole kuitenkaan koskaan täydellistä. Jonikin on päätynyt osaksi arkkitehdin kauheaa suunnitelmaa.

Hautala kuljettaa tarinaa taiten ja vakaalla kädellä. Kierrokset kiihtyvät loppua kohden, eikä kirjaa voi laskea käsistä. Kerrostalon saunatilassa tapahtuu katarsis, puhdistuminen. Se kääntää kristillisen pelastusopin päälaelleen: poika uhraa isänsä pelastaakseen edes yhden lapsen, ellei koko kerrostaloa.

Mitä Freud sanoisi taloyhtiön saunassa?

Isänmurhalla on ollut erityisasema psykoanalyyttisessa teoriassa Freudista alkaen. Freud käytti pojan tekemää isänmurhaa vertauskuvana alle kouluikäisen lapsen kehitykselle. Freudin mukaan poika alkaa kokea 4–6 vuoden iässä oidipaalisia tunteita. Niitä ovat isään kohdistuva viha ja äitiin kohdistuva kiintymys sekä kilpailu äidin huomiosta.

Psykiatri Hannu Säävälä tutki väitöskirjassaan isänmurhia Suomessa (Isänsä surmannut poika – psykiatrinen tutkimus, Oulun yliopisto, 2001). Tutkimuksen mukaan pojan isään kohdistama vakava väkivalta on suhteellisen harvinaista verrattuna perheen ulkopuoliseen ja muuhun perheen sisäiseen väkivaltaan.

Säävälä kertoo, että isäänsä kohtaan väkivaltaiset miehet ovat muihin väkivallan tekijöihin verrattuna yleisemmin ”kunnollisia”. Heillä on vähemmän lapsuuden käytöshäiriöitä ja myöhempää epäsosiaalista käytöstä ja rikoksia. He ovat kuitenkin ihmisarkoja ja lapsuuden perheeseensä tukeutuvia. Tällainen on jossain määrin myös Pimeän arkkitehdin Joni.

Säävälä ehdottaa, että isän huono käytös ja väkivalta perhettään kohtaan tuottaa osan siitä ilmiöstä, jota kutsutaan oidipaalisuudeksi. Pojan oidipaalisuus eli viha isää kohtaan on vastavuoroinen reaktio sellaisiin olosuhteisiin, joissa isä on etäinen, aggressiivinen ja dominoiva. Niin on myös Hautalan romaanihenkilön elämässä. Hyvää isänpäivää!