Sanotaan, että rikoksentekijää tulee rangaista, jotta hän saisi ansionsa mukaan. Rangaistus on negatiivinen palkkio yhteiskunnan lakien rikkomisesta.

Tämä retributiivinen rangaistusteoria (lat. retribuo: maksaa takaisin) tunnetaan erityisesti Immanuel Kantin oikeusfilosofiasta. Siinä katsotaan, että lainrikkoja menettää oikeutensa yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen. Sen hän saa takaisin rangaistuksen kärsittyään.

Retributiivisen teorian mukaan rangaistuksen ankaruuden tulee vastata rikoksen vakavuutta. Klassinen muotoilu tästä sisältyy Hammurabin lakiin (n. 1760 eaa.). Sen mukaan rikokset on maksettava vastavuoroisuuden periaatteen mukaan: silmä silmästä, hammas hampaasta. Tässä muodossa sanonta tunnetaan Vanhasta testamentista.

Silmä silmästä -periaate kuulostaa julmalta ja arkaaiselta. Aikanaan se oli kuitenkin edistysaskel ja laittoi rajat kostamiselle: toisen henkilön silmää vahingoittanut ei joutunut maksamaan siitä koko päällään.

Periaatteen mukaan rangaistus on sosiaalisesti kontrolloitu kosto. Kun Trump ja Iranin johto vannovat toisilleen kostoa ja uhkaavat iskeä kovaa, he puhuvat ohi ja yli Hammurabin lain, kansainvälisen oikeuden periaatteista puhumattakaan.

Utilitaristisessa rangaistusteoriassa rankaisemista perustellaan sillä, että se ehkäisee rikoksia ja ylläpitää yhteiskunnallista järjestystä. Rankaisemisen tarkoitus on palvella yhteistä etua.

Rangaistuksen rikoksia ehkäisevä vaikutus voi kohdistua yleisesti kaikkiin kansalaisiin tai erityisesti rikollisiin. Yleisestävyys tarkoittaa sitä, että rangaistusuhka toimii pelotteena ja on rokote rikokseen ryhtymistä vastaan.

Erityisestävyys tarkoittaa rikollisten sulkemista vankilaan tai heidän vapautensa rajoittamista muulla tavoin. Erityisestävyys voi toteutua myös niin, että henkilö saatetaan psykiatriseen tai muuhun hoitoon, jonka tavoitteena on henkinen ja moraalinen kuntoutus.

Myös kansainvälisessä politiikassa käytetään rangaistusta pelotteena ja uhataan kauppasaarrolla tai sotatoimilla. Maita voidaan sulkea myös muulla tavalla kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle.

Utilitaristisen teorian mukaan rangaistusta tarvitaan siitä saatavan hyödyn takia. On kuitenkin mahdollista, että sama hyöty, ellei enemmänkin, voitaisiin saada myös muulla tavoin, kuten sovittelemalla tai yhteiskunnallisilla uudistuksilla.

Jos taas rangaistusta pidetään välttämättömänä eikä sen tulosta voida saada aikaan millään muulla, rangaistusvaatimus on retributiivinen. Sen mukaan oikeudenmukaisuus vaatii väärintekijän rankaisemista, vaikka siitä ei olisi mitään hyötyä.

Kansainvälisen politiikan kostoretoriikassa retributiivinen ja utilitaristinen perustelu käyvät käsi kädessä. Kostosta puhutaan oikeudenmukaisena rangaistuksena ja kostoa käytetään pelotteena.

Viime aikoina tämän kosto-pelote -parin edesottamuksia ja traagisia vaiheita on seurattu henkeä pidätellen Mesopotamian historiallisella alueella. On historian ivaa, että koston näyttämönä on sama seutu, jossa Hammurabi vaikutti kuninkaana.