Elannostaan huolestunut Uber-yrittäjän kuljettaa matkustajia paikasta toiseen. Kyydissä ovat Tunne, Muisto, Ajatus, Havainto ja Kokemus. Toisilla niistä matka on lyhyt kuin lapsella paita ja toisilla matka on pitkä kuin nälkävuosi.

Lissabonin eksistentialisti Fernando Pessoa (1888-1935) luonnehti itseään itselleen vieraaksi kulkuriksi. Hän kirjoitti näin: ”Minulla ei ole aavistustakaan itsestäni, ei edes sellaista, joka muodostuu itseäni koskevan idean puutteesta. Olen itsetuntemuksen nomadi.”*

Pessoa ei tietenkään tuntenut Uberiä, mutta sen ilmentämä alustatalous sopii, jos anakronismi sallitaan, hänen edustamansa ihmiskäsityksen vertauskuvaksi.

Miten voisi alustatalous, tuo moniongelmainen liiketoimintamalli toimia ihmispersoonan vertauskuvana? Se jakaakin lukijoita voimakkaasti, sillä siinä missä Aada pitää alustakuvaa näköisenään, Berit hylkää sen oikopäätä.

Alustatalous tarkoittaa keikkatyöläisenä tai yksityisyrittäjänä toimimista muiden omistaman liikeidean ja nettipalvelun pohjalta. Tällaisia alustoja ovat esimerkiksi Uber, Wolt ja Airbnb.

Franchisingyritykset, kuten R-kioskit, Kotipizzat ja Kiinteistömaailmat, ovat alustatalouden esimuotoja. Niissä internetillä ei kuitenkaan ole yhtä suurta roolia kuin varsinaisissa alustayrityksissä.

Alustatalous riippuu jakamistalouden käsikynkässä. Niitä yhdistää vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, siirtyminen omistajuudesta käyttöoikeuksiin sekä vertaistoiminta ja -tuotanto.

Alustatalouden työt ovat usein pienipalkkaisia, ja työtä tehdään kieli vyön alla omalla riskillä. Alustan omistajat keräävät suuret voitot omaan taskuunsa.

Aihe on päätynyt jo valkokankaallekin: brittiohjaaja Ken Loachin elokuva ”Kiitos tilauksestasi” (2019) kuvaa törkeää ristiriitaa alustayrityksen ja keikkatyöläisten välillä.

Beritin mielestä sellaisen henkilön, joka pitää itseään vain muuttuvien ajatusten alustana, pitäisi tutustua itseensä paremmin. Aada vastaa, että syvemmälle ei itseensä tutustumisessa päästä kuin siihen, ettei ydintä löydy.

Aada sanoo: ”Olen muuttuvainen kuin hiusmuoti”, mihin Berit vastaa: ”Identiteettini on pysyvä siinä missä menneisyytenikin.” Mikä merkillisintä, nämä käsitykset eivät välttämättä sulje toisiaan pois, vaan yhdistyvät Cecilian käsityksessä:

”Taitoni ja taipumukseni samoin kuin temperamenttinikin ovat suhteellisen pysyviä. Tässä perittyjen ja opittujen ominaisuuksien uomassa kulkee muuttuvien ajatusten ja aikomusten virta: minä, Cecilia.”

Vaikka jokaisessa ihmisessä on jotain yksilöllistä ja ainutlaatuista – jäähän jokaisesta lumeenkin omat jälkensä –, alustana on ihmiskunnan yhteinen perintö. Niinpä monet yksilöllisinä pitämämme piirteet ovat yhteisöllisesti jaettuja ja rakentuneita: monilla muilla ihmisillä on samoja ominaisuuksia, tietoja ja taitoja kuin meillä. Juuri siihen perustuu se, että niitä ominaisuuksia on meilläkin. Seisomme jättiläisen – ihmiskunnan – hartioilla.

Persoonan alustamaisuus näkyy myös siinä, että henkilö ei aina tiedä, mitä ajatella sellaisista asioista kuin politiikasta tai ihmiskäsityksestä, jotka sisältävät viittauksen häneen itseensä. Tämä viittaus pukeutuu kysymyksiin, kuten kuka olen ja mikä on paikkani yhteiskunnassa.

Niihin vastaamisen vaikeus voi johtua asian abstraktiudesta tai näkökulmien moninaisuudesta ja päällekkäisyydestä. Pessoan mukaan perimmäinen syy on kuitenkin paljon järisyttävämpi: persoonalla ei ole todellista, saati pysyvää ydintä.

Maapallon ytimen ulko-osa on sulaa rautaa, mutta sen sisällä on Kuun kokoinen kiinteä rautapallo. Pessoa ei tunnistanut itsessään kiinteää ydintä, vaan muutosta ja hytkymistä kuin Uberillä ajettaessa.

* Bloggaajan laatima suomennos perustuu Edwin Honigin englanninkieliseen käännökseen teoksessa Fernando Pessoa, Always Astonished: Selected Prose, City Lights Books, San Francisco, 1988, s. 117.