Kotona. Töissä. Valossa. Pimeässä. Sylissä. Ystävän kanssa.

Kotioveen koputettiin ja riensin avaamaan. Siellä oli kaksi nuorta miestä, suittuja kuin mormonipojat. He esittäytyivät ja näyttivät työnantajansa kulkukortit. Kertoivat asiakseen selvittää kotimme palovaroittimien toimintaa – ilmaiseksi. Unohdin, ettei ilmaisia lounaita ole, ja päästin miehet sisään. He testasivat varoittimet ja totesivat niiden toimivan. Ajattelin, että tällä hyvä, mutta ei – veijarit poistuivat vasta tunnin päästä. Ajan he käyttivät vakuuttaakseen minut kotihälytysjärjestelmän tarpeellisuudesta. Joimme kahvia ja kuulin, miten rosvot, tulipalot ja vesivahingot vaanivat. Ne iskevät aina, kun vähiten uskoisit. Miesten puheissa toistui turvallisuus. Itse toistin, että en tunne turvattomuutta. Kauppoja ei syntynyt. Onhan meillä sentään julmettu koira.

Meillä suomalaisilla on Sibeliuksen, saunan ja sisun lisäksi kokonaisturvallisuus. Jos googlaat total security, overall security tai complete safety et saa kokonaisturvallisuutta, vaan listan virustorjuntaohjelmista ja muista kaupallisista turvaratkaisuista. Saksalaisilla on Gesamtsicherheit (kuulostaa Rammsteinin biisiltä) ja idea ymmärretään muuallakin maailmassa, vaikkei sanatarkkaa vastinetta kokonaisturvallisuudelle olisi. Suomalaisten viranomaisten käännökset kokonaisturvallisuudelle ovat övergripande säkerhet ja comprehensive security.

Turva tarkoittaa vaaraa vähentävää välinettä, tekoa tai asemaa. Turva tarkoittaa myös paikkaa, jossa vaaraa ei ole. Niinpä esimerkiksi koira, koti ja palkkatyö voivat olla turva.

Turvallisuus on tila, jossa uhat ja riskit ovat hallinnassa. Sitä voidaan arvioida objektiivisesti. Turvallisuus on kuitenkin myös subjektiivinen kokemus. Toinen henkilö voi tuntea olevansa turvassa tilanteessa, jossa toinen vapisee haavan lehtenä. Kerrotaan, että Mohawk-intiaanit olivat haluttua työvoimaa pilvenpiirtäjien rakennuksilla, koska heitä ei huimannut eikä pelottanut.

Turvallisuuden objektiivinen ja subjektiivinen puoli eivät aina tule samassa paketissa. Jos uskot olevasi kyydissäsi kuin Herran kukkarossa, saatat ottaa kuskina suhteettomia riskejä.

Turvallisuus on suhteellista kahdella tavalla. Ensinnäkin turvallisuus on suhteessa todelliseen tai kuviteltuun uhkaan. Liukkaalta katolta lunta ajaessasi olet vaarassa pudota. Maahan palattuasi olet turvassa. Toisekseen turvallisuudessa on aste-eroja: kitkarenkaat eivät ole yhtä turvallisia kuin nastarenkaat.

Viranomaiset määrittelevät kokonaisturvallisuuden tilaksi, jossa on varauduttu yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin ja riskeihin. Kokonaisturvallisuus-sana viittaa siihen, että turvallisuus koostuu osista. Se koostuu osista, koska uhkia ja riskejäkin on monenlaisia.

Yksilöiden kokema turvallisuuden tunne muodostuu useista tekijöistä, joista toiset ovat tärkeämpiä kuin toiset. Niinpä esimerkiksi työpaikan saanti tai vakavasta sairaudesta parantuminen voi lisätä turvallisuuden tunnetta merkittävästi. Yksittäisiin asioihin liittyvä turvallisuuden tunne tuppaa kuitenkin ajan myötä haalistumaan. Terveys ja työpaikka alkavat tuntua itsestään selvyyksiltä eivätkä välttämättä enää lisää turvallisuuden tunnetta varsinkaan, jos taivaanrantaan on ilmaantunut uusia huolia.

Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus on objektiivinen ja asteittainen tila, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kyse on turvallisuuden eri osa-alueiden, kuten sotilaallisen turvallisuuden, energiaturvallisuuden ja ympäristöturvallisuuden koordinoinnista ja kehittämisestä kokonaisuutena. Siihen tarvitaan hallintoalueiden rajat ylittäviä päätöksiä ja toimenpiteitä. Siihen tarvitaan myös organisaatioita ja virkamiehiä, joiden tehtävänä on suunnitella ja ohjata eri osa-alueiden yhteensovittamista.

Kokonaisturvallisuus on tavoitetila, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ovat hallittavissa. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän sekä järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Turvaamisen toimiin kuuluvat uhkiin varautuminen, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinta sekä niistä toipuminen. (Valtioneuvoston periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta 5.12.2012, s. 7.)

Voit tuntea olevasi turvassa, jos et ymmärrä pelätä. Voit kuitenkin tuntea olevasi turvassa myös silloin, kun ymmärrät, että on syytä varovaisuuteen. Tällainen turvallisuus liittyy itsetuntemukseen ja -luottamukseen – esimerkiksi siihen, että tie on sinulle tuttu etkä kaahaa ja olet juuri vaihtanut autoosi uudet nastarenkaat.

Turvallisuus on myös sosiaalinen konstruktio, jota koskevaa tarvetta luodaan tunnistamalla ja maalailemalla uhkakuvia. Siihen perustuu vakuutusten, hälytysjärjestelmien ja eloonjäämispakkausten myynti. Siihen perustuvat myös hävittäjäkaupat.

Kokonaisturvallisuuteen tähtäävä on vaarassa ampua itseään jalkaan kailottamalla uhista ja turvaratkaisuista. Tieto lisää tuskaa ja riskitietoisuus turvattomuutta. Siksi halvin tapa lisätä kokonaisturvallisuutta on puhua siitä kuin aikuiset Baddingin ”Paratiisissa”: kuiskuttain.

Tämä tietysti edellyttää, että turvallisuus ei ole jo järkkynyt eikä pelko vallannut mieliä. Silloin kuiskuttelu vain pahentaa tilannetta. Kun kriisi on päällä, hyvä tapa lisätä kokonaisturvallisuutta on rauhallinen puhe ja käytös. Tasavallan presidentti on onnistunut siinä hyvin.

Kansalaiset kuulevat mieluummin huonoja ja turvattomuutta aiheuttavia uutisia kuin viranomaisten radiohiljaisuutta. Viime aikoina on kuultu huonoja uutisia ilmastonmuutoksesta, taloudesta ja kansainvälisestä politiikasta. Turvallisuus on järkkynyt. Silti olet mieluummin perillä tilanteesta kuin ajat autuaan tietämättömänä jäävuoreen.