Suomalaiset yliopistot ovat teroittamassa itsestään antamaa kuvaa. Profiloinnilla haetaan ja rajataan muista erottavia piirteitä
Vaasan yliopiston profiiliksi on kiteytetty liiketoimintaorientaatio. Mikään muu suomalainen yliopisto ei ole keksinyt olla liiketoimintaorientoitunut, ja juuri erottuminenhan on profiloinnin tarkoitus.
Voidaan kuitenkin kysyä, miksi yliopistojen ylipäänsä pitäisi erottautua. Kuka sitä tarvitsee? Eivätkö opetus ja tutkimus riitä yliopistojen orientaatioksi ja hyvä maine erottumiseen? Sitä paitsi yliopistothan ovat profiloituneet jo kauan sitten erilaisilla tieteenalayhdistelmillään.
Liiketoimintaorientaatio on kömpelö sana, mutta käsite voidaan määritellä sujuvasti. Liiketoimintaorientaatio tarkoittaa keskittymistä taloudelliseen toimintaan ansiotarkoituksessa. Muun muassa kauppa ja teollisuus ovat liiketoimintaa. Kun keskitytään liiketoimintaan, käydään kauppaa tai harjoitetaan tavaroiden tai palvelujen tuotantoa.
Vaikeudet alkavat, kun kysytään, missä mielessä yliopisto voi olla liiketoimintaorientoitunut. Sitä pohdittaessa on syytä erottaa (a) suuntautuminen liiketoiminnan kysymyksiin niin, että tilaa annetaan myös muunlaiselle tutkimukselle, ja (b) keskittyminen pelkästään liiketoiminnan kysymyksiin. Monialainen yliopisto voi tieteen vapauden nimissä suuntautua vain (a) -vaihtoehdon mukaan.
Kun muualla työskentelevien kollegojen kanssa tulee puheeksi Vaasan liiketoimintaorientaatio, selitän näin: ”Vaasan yliopisto on syntynyt kauppakorkeakoulun pohjalta. Kauppatieteellinen on edelleen suurin tiedekunta. Vaasan yliopistolla on vahvat siteet ympäröivään elinkeinoelämään. Yliopisto on kaupungille ja maakunnalle tärkeä vetovoimatekijä, jolla on suuri taloudellinen merkitys.”
Hiljattain tällaisessa keskustelussa kollegani kysyi, tarkoittaako liiketoimintaorientaatio, että Vaasan yliopisto tähtää opetuksen ja tutkimuksen kaupallistamiseen. Vastasin, että ei se oikeastaan sitä tarkoita, vaan että täällä korostetaan liiketoimintaosaamista. Tiesin, että kuulostaa hämärältä. Miksi monialaisessa yliopistossa pitäisi korostaa juuri liiketoimintaosaamista?
Liiketoiminta on niin tärkeä osa nykykulttuuria, että muidenkin kuin kauppatieteen opiskelijoiden on hyvä tuntea liiketoiminnan perusteita. Ties vaikka ryhtyisivät yrittäjiksi, päätyisivät johto- tai markkinointitehtäviin tai joutuisivat laatimaan talousarvioita. Vaikka niin ei tapahtuisikaan, on silti sivistävää tuntea myös talouskysymyksiä.
Vastaavasti voi tietysti ajatella muidenkin tieteenalojen osaamisesta – esimerkiksi hallintotieteistä, kielistä, viestintätieteestä ja tekniikasta. Vaikka ei tähtäisikään näiden alojen asiantuntijaksi, on hyvä tietää yhtä ja toista muustakin kuin omasta pääaineesta. Tätä sanotaan yleissivistykseksi.
Miksi siis kaikilla Vaasan yliopistosta valmistuvilla tulisi olla pääaineesta riippumatta juuri liiketoimintaosaamista? Vastaus piilee kokonaisuudessa, joka muodostuu yliopiston historiasta, kauppatieteiden asemasta, yliopiston yrityssuhteista ja uskosta siihen, että liiketoimintaosaamista tarvitaan laajasti. Lisäksi uskotaan, että eri tieteenalojen yhteistyöllä on saavutettavissa enemmän kuin kauppatieteiden omin voimin.
Kauppatieteet ovat liiketoimintaorientaatiossa kotikentällään, jolla taas Vaasan yliopiston muut tieteenalat ovat vieraita. Jotta asetelma ei jäisi yksipuoliseksi ja epätasapainoiseksi, tulee liiketoimintasuuntautuneisuutta pitää porttina, josta voi liikkua kumpaankin suuntaan: muilta aloilta kauppatieteisiin ja kauppatieteistä muille aloille. Tutkimuksen kannalta tämä voi koskea niin aiheita ja aineistoja kuin menetelmiä. Opetuksessa voidaan tavoitella esimerkiksi monipuolisia sivuainevalintoja.
Tieteen vapaus kuitenkin edellyttää, että mainitusta portista voi myös olla kulkematta. Eihän kaikki kauppatieteellinenkään tutkimus ole liiketoimintaorientoinutta.
