Yliopistohuumori on tyypillisesti tilannekomiikkaa: hauskuutta voi syntyä esimerkiksi siitä, että opettaja sekoaa sanoissaan, kirjoittaa tauluun permanenttitussilla, kaataa vahingossa tuolin tai nykii valkokangasta niin, että se irtoaa seinästä. Yliopistohuumoriin kuuluu myös kaskuja ja kertomuksia opettajien ja tutkijoiden omituisista tavoista ja luonteenpiirteistä. Hajamielisen professorin ja päivystävän dosentin hahmot kuuluvat tähän genreen.

Yksi huumorin tehtävistä on vahvistaa ryhmään kuulumisen kokemusta. Huumori on siksi sisäpiirin juttu ja yliopistohuumorinkin hauskuus edellyttää usein sisäpiirin tietoa. Toisaalta koominen vaikutelma voi syntyä myös tiedon puutteesta esimerkiksi silloin, kun tutkija tai opettaja puhuu todella innostuneesti aiheesta, jota kuulijat eivät tunne ja joka ei voisi heitä vähempää kiinnostaa.

Akateemiselle huumorille on tyypillistä kuivakkuus ja ainakin näennäinen älykkyys. Se voi olla myös mustaa, ilkeää ja ironista. Akateeminen huumori ei ole rivoa eikä ratkiriemukasta. Tuskin kukaan repeää esimerkiksi seuraavista filosofisista vitseistä:

Matematiikan tutkimus tulee halvaksi, sillä matemaatikko tarvitsee työhönsä vain lyijykynän, paperia ja roskakorin. Filosofia tulee kuitenkin vielä halvemmaksi, sillä filosofi ei tarvitse roskakoria.

Filosofi on henkilö, joka tietää yhä vähemmän yhä enemmästä kunnes hän tietää kaikesta ei-mitään. Tieteentekijä puolestaan tietää yhä enemmän yhä vähemmästä kunnes hän tietää kaiken ei-mistään.

Näissä vitseissä voidaan pitää naurettavimpana sitä, että ne eivät juuri naurata. Pikku Henry, joukoturkkamainen Kummeli-hahmo sanoisi, että tällaisia vitsejä kertomalla ”sää luulet, että ihmiset kunnioittaa sua. Ei ne kunnioita. Ne nauraa sulle, sä oot häpässyt ittes!”

Akateemisten vitsien vitsikkyys perustuu ainakin osaksi siihen, että niitä kertovien henkilöiden suusta on vaikea kuvitella kuulevansa roisimpaa huumoria. Älyllistä huumoria viljelevässä opettajassa ja tutkijassa on samaan aikaan jotain narrimaista ja itsetietoista. Huvittavia ovat myös akateemiset juhlat, joissa älykkään näköiset ihmiset kulkevat kulkueena ja pitävät kummallista hattua.