Kun kaksi suurta puoluettamme, Keskusta ja Kokoomus, ovat kevään vaaleja lähestyttäessä huomanneet sädetikkujen K-18 -merkinnän turhaksi, meidät tultaneen vapauttamaan tältä osin turhasta sääntelystä. Jos uusi hallitus syntyy esimerkiksi gallupnosteessa nyt olevan Keskustan vaalivoiton jälkitunnelmissa, ne muutkin 100 puolueen listalleen nostamaa turhaa normia/säädöstä pyyhittäneen pois. Hyvä olisi jos ongelma olisi sitten ratkaistu, mutta ehkäpä se ei ole. On nimittäin perusteltua syytä olettaa, että uusi hallitus jo alkuinnostuksessaan tuottaa ainakin 100 uutta säädöstä tilalle. Niin se on yleensä mennyt.
Normien purkaminen on tuskaista puuhaa siksi, että maassamme vallitsee niin vahva säädösusko. Kun pitää saada aikaan jotain, ryhdytään uutta lakia ja asetusta kirjoittamaan. Tilannetta pahentaa ainakin kolme asiaa. Ensiksi, olemme tiivis osa Euroopan unionia, joka on myös mestari tehtailemaan erilaisia säädöksiä. Toiseksi, otamme jäsenvaltiona EU-säädökset huomioon turhankin kirjaimellisesti. Välillä meillekin toki moitteita tulee toimeenpanon hitaudesta, mutta ne kohdistuvat aika suurelta osin Ahvenanmaan itsehallinnon takia Helsingin otteesta livenneisiin kysymyksiin. Kolmanneksi, mahdollisesti osana ”eurooppalaistumista” pilkuntarkka laintulkinta on yleistynyt. Esimerkistä tähän käyvät vaikka Lotto-arvonnan ja ravilähetysten siirto Yleltä pois sekä Puistobluesin ja Pori Jazzin anniskelupolitiikan tiukentaminen. Kaikki nämä ovat esimerkkejä, joissa pilkuntarkka tulkinta on kansalaisten oikeustajun kannalta vaikeasti ymmärrettävissä.
Valtiotalouden tarkastusviraston viime kuussa eduskunnalle toimittama vuosikertomus ottaa omalta osaltaan kantaa tähän kysymykseen tekemällä arvioita ja kehittämisesityksiä säädösvalmistelusta. Keskeinen kehittämisehdotus on eräiden kansainvälisten mallien mukaisen uuden yksikön perustaminen valvomaan säädösvalmistelun vaikuttavuusarvioinnin laatua ja säädösvalmistelun tavoitteiden toteutumista. Se voi auttaa, mutta siitä ei ole takeita. Ei itse asiassa ole mahdotonta sekään, että uusi yksikkö jopa lisäisi säädösuskoa. Nyt on paljon kiinni siitä millaisella missiolla ja kokoonpanolla mahdollinen uusi yksikkö pannaan kasaan. Maalaisjärjen käytölle tarvitaan ehdottomasti suurempaa tilaa sekä säädösvalmistelussa että säädösten tulkinnassa. En toistaiseksi näe siitä vahvoja signaaleja. Parempia aikoja odotellessa otan siksi mielihyvällä vastaan mitä normitalkoot meille antavat. On se edes alku jollekin, jolle jatkoakin sopii toivoa.
Esa Hyyryläinen
