Tilivelvollisuus hyveenä ja mekanismina

Yleinen
Tällä kertaa Hallinnon tutkija hakee vauhtia 1930-luvulla käydystä debatista, joka on edelleen kovin ajankohtainen.

Jos jostain syystä koet, että professoreiden tilivelvollisuus on riittämätöntä, miten lähtisit ongelmaa ratkaisemaan? Ohjaavassa ministeriössä ja sen ohjausta toteuttavassa yliopistossamme näytetään uskovan vahvasti erilaisiin mekanismeihin tilivelvollisuuden synnyttäjänä. Ajatus on sinänsä selkeä. Kun kerätään järjestelmiin kaikki mahdollinen tieto professoreiden toiminnasta, ja yhdistetään se jollain tavoin palkitsemiseen ja sanktioihin toiminnan ohjausvälineinä, niin siitä sen tilivelvollisuuden sitten pitäisi syntyä. Kun tutkimusta ja koulutusta koskeva tietoa on jo varsin kattavasti järjestelmissä, nyt sinne pitää saada myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta koskeva tieto. Asiaa koskeva lomake on äskettäin tipahtanut allekirjoittaneenkin sähköpostilaatikkoon.

Mekanismien luomiseen perustuvalle tavalle olisi olemassa vaihtoehto, joka lähtee siitä että tilivelvollisuus on pohjimmiltaan hyve. Sitä ei siksi saada loputtomalla tiedonkeruulla ja kepillä tai porkkanoilla, vaan onnistuneilla rekrytoinneilla ja tilivelvollisuuden toteutumista tukevalla kulttuurilla. Tämä tilivelvollisuuden hyve-luonteesta lähtevä tyyli ei vaan sovi kaikkien käsitykseen johtamisen perusluonteesta. Vaikkakin luottamuksen puuttumisen perustelemat interventionistiset ohjaus- ja johtamistavat ovat jo aikoja tuomittu vanhakantaisiksi, ja oletettu niiden jääneen pitkälle menneisyyteen, näin ei sitten kuitenkaan taida olla. Jos joku kaivaisi Douglas MacGregorin haudastaan katsomaan miten hyvin X-teoria on edelleen voimissaan, niin mitähän hän mahtaisi ajatella?

Tilivelvollisuuden tulkinta mekanismina tai hyveenä palautuu hallinnon tutkimuksessa 1930-luvulla käytyyn professoreiden Friedrich ja Finer debattiin. Varsinaisesti sen kohteena oli johtavien virkamiesten suhde ministeriin. Finer lähti siitä, että ministeri päättää ja virkamies toimeenpanee päätökset turhia kyselemättä. Jos ei, siitä on seurauksia. Friedrich taas lähti siitä, ettei päätösten toimeenpano ja päätöksenteon muut vaiheet eivät erotu koskaan noin selvästi, joten ministerin ja virkamiesten roolejakaan ei voi erottaa mustavalkoisesti.  Oikeastaan ministeri on päättäessään pitkälle virkamiestensä varassa, ja se toimii hyvin niin kauan kuin luottamus säilyy. Ministerin ei silti tarvitse olla huolissaan, sillä virkamiehet ovat voimakkaasti sitoutuneita yleiseen etuun.

Realisti minussa ymmärtää toki sen, että mekanismit ja hyve elävät tilivelvollisuuden synnyttäjinä rintarinnan. Parhaimmillaan ne varmasti tukevat toisiaan. Realisti minussa ymmärtää myös sen, että mekanismeihin ja hyveeseen perustuvan tilivelvollisuuden välinen suhde on aika ongelmallinen. Mitä enemmän tilivelvollisuutta haetaan mekanismien kautta, sitä todennäköisemmin se rapauttaa tilivelvollisuuden toista päälähdettä, ihmisten halua tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ilman että siihen tarpeettomasti puututaan. Kun nyt kyse vielä on erittäin hyvin koulutettujen ihmisten muodostamasta organisaatiosta, yliopistosta, tämä käy vieläkin suuremmalla varmuudella. En siksi lähtisi itse mahdollista ongelmaa ratkaisemaan mekanismit edellä. Siinä saattaa ratkaisu pahimmillaan olla pahempi kuin ongelma, jota ratkaisemaan pyrittiin. Realisti minussa miettisi myös hetken, että onko meillä tässä edes ongelmaa ratkaistavaksi.

Esa Hyyryläinen

(blogin käsittelemien asioiden lähteenä Mark Bovensin artikkeli Two Concepts of Accountability: Accontability and Virtue and as a Mechanism. West European Politics 33:5 (2010), 946-967 ja Michael Jacksonin artikkeli Responsibility versus accountability in the Freidrich-Finer debate. Journal of Management History 15:1 (2009), 66-77)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Esa Hyyryläinen

Esa Hyyryläinen - Hallinnon tutkija

Hallintotieteen professori julkisjohtamisen oppiaineessa. Kiinnostunut kutakuinkin kaikesta hallintoon ja johtamiseen liittyvästä.