Kävin pari päivää sitten autoa katsastamassa. Aika löytyi näppärästi netin kautta, ja kun etukäteen olin asialla, hintakin oli normaalia halvempi. Paikka oli se vanha tuttu, jossa valtion toimintana järjestettyä autokatsastusta ennen järjestettiin. Autokatsastus on vain yksittäinen ja varsin triviaalia asia mutkikkaassa maailmassamme, mutta sen kautta voi avata sitä miten julkista toimintaa on meillä asemoitu uudestaan niin, että yksityisille organisaatioille on syntynyt liiketoimintamahdollisuuksia ja kansalaiset saavat silti palvelunsa aikaisempaan tapaan, tai jopa paremmin. Näiltä osin autokatsastus luo osaltaan mallia tulevaisuuteen, sillä julkisen toiminnan uudelleenasemoiminen jatkuu edelleenkin.
Katsastus on nyt aikaisempaa mutkattomampaa siksi, että sen hoitavat yritykset, joiden välillä on jonkinlainen kilpailutilanne. Näin on itse asiassa ollut jo vuodesta 1995 lähtien, joten tähän on jo totuttu. Vaikkei kilpailutilanne juuri ole tällä alueella hintoja laskenutkaan, se näkyy pyrkimyksessä tehdä kokemuksesta aikaisempaa myönteisempi. Helpompi toki on tätä kirjoittaa kun jäi nyt kokematta se voiko palveluun olla tyytyväinen silloinkin kun auto todetaan katsastuksessa korjaustarpeiseksi. Se olisi ollut kunnon testi myönteisen kokemuksen luomiselle.
Juuri siksi että katsastuksen suorittavat yksityiset yritykset, Suomi erottuu monista muista maista. Kaikkialla ei ole edelleenkään mahdollista, että lakisääteistä tehtävää hoitavat yritykset. Tällainen toimintamalli ei ole mahdollinen, jos riittävää luottamusta ei ole. Esimerkiksi korruptoituneessa valtiossa se ei toimine. Meillä toimii, sillä herrat ja narrit ovat autokatsastuksessa tasavertaisia hyvässä ja pahassa. Ostin kyllä kerran poliisin omistuksessa olleen vanhan Escortin vain huomatakseni, että vanhana hyvänä (?) aikana tasavertaisuus ei ollut ainut katsastukseen vaikuttava tekijä. Se leima oli kyllä tullut muusta kuin auton todellisesta kunnosta. Nyt haluan uskoa, ettei tuollaista enää ole.
Koska katsastus lakisääteisenä tehtävänä hoidetaan yksityisten toimesta, ollaan aika tukevasti julkisen ja yksityisen toiminnan välisellä harmaalla alueella. Kyse on yritystoiminnasta, jota julkinen valta valvoo pidemmälle kuin yksityistä toimintaa yleensä. Valvontaa hoitaa Liikenteen turvallisuusvirasto TRAFI, jonka sisältä löytyy joukko aikaisempia valtion virastoja. Katsastusten valvonnan taustalta löytyy aikaisempi Ajoneuvohallintakeskus (AKE), joka vuonna 1996 erotettiin Autorekisterikeskuksesta hallinnointia varten samalla kun samasta organisaatiosta erottaen perustettiin katsastustoimintaa varten valtionyhtiö Suomen Autokatsastus Oy. Sen seuraaja tunnetaan nyt nimellä A-Katsastus, ja sieltä tämän blogin tarina alkoi.
Kukaan ei varmaan vaihtaisi autokatsastusta takaisin aikaisempaan valtion monopoliin. Missä määrin autokatsastuksen kaltainen julkisen toiminnan uudelleenasemointimalli toimii muussa toiminnassa, on sitten hankalampi kysymys. Meillä on edelleen runsaasti ideologisväritteistä juupas-eipäs –keskustelua julkiseen ja yksityiseen toimintaan liittyen. Keskustelussa pelataan pitkälle stereotyyppisillä väitteillä. Tunnetta on myös pelissä aika tavalla. Tutkittua tietoa päätösten pohjaksi on kyllä, mutta ei taatusti tarpeeksi, eikä sitä taatusti käytetä tarpeeksi tai riittävän fiksusti. Lopultahan tieto on vain osatekijä, sillä kyse on väistämättä arvovalinnoista. Valintojen äärellä joutuu ottamaan kantaa siihen miten pitkälle on valmis jättämään kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät tehtävät muiden kuin valtion ja kuntien hoidettaviksi.
Minulle kansalaisena ja julkisjohtamisen professorina arvovalinta ei ole helppo tehtäväksi. Hyväksyn sen, että julkista toimintaa uudelleenasemoidaan niin, että yksityisille löytyy lisää tilaa. En kuitenkaan missään nimessä pidä julkista tai yksityistä toimintaa jossakin ”parempana” vain siksi että se on julkista tai yksityistä. Haluan näyttöä ja pohdintaa siitä mitä etuja ja riskejä toiminnan julkisena tai yksityisenä järjestäminen pitää sisällään, ja kuinka voidaan parantaa onnistumisen mahdollisuutta silloin kun uudelleenasemointi on mahdollinen. Pidän myös tärkeänä sitä, että toisensuuntainen kehityskin säilyy vaihtoehtojen joukossa. Olisi mieletöntä lukita tilanne ikuisesti kun ei yhtään tiedä mitä on aikanaan edessä. Ei me tiedetty 1990-luvullakaan mitä oli tapahtumassa silloin kun päätökset autokatsastuksen osalta tehtiin. Epäonnistuminen on aina vaihtoehtona, kuten Adam Savage useissa Myytinmurtajien jaksoissa on meitä valistanut. Koetetaan muistaa se, sillä eräänlaisia kokeitahan tarkoitetut muutokset aina jossain määrin aina ovat.
Esa Hyyryläinen
