Johtaminen ”tieteenä” vs. ”taiteena”

Yleinen
Tällä kertaa Hallinnon tutkija pohtii johtamisen perusluonnetta tutkimuksen ja koulutuksen kannalta.

Tulevat johtajat pitäisi täällä yliopistolla varustaa matkalleen riittävillä tiedoilla. Emme ole kuitenkaan yhtä mieltä siitä mitä tulevan johtajan pitäisi tietää. Se, joka näkee johtamisen ”tieteenä” (science) pohjaa johtamisen tietotarpeiden suhteen eri perustaan kuin se, joka näkee johtamisen ”taiteena” (art). Tuo ”taiteena” viittaa tuossa anglosaksiseen ilmaisuun ”liberal arts” (vapaat taiteet, vapaat taidot), jossa se tarkoittaa yleissivistävien humanististen tieteiden antia. Tiedenäkökulma korostaa spesifejä johtamisteorioita ja -malleja, joista parhaimmillaan pitäisi löytyä johtamiseen samanlainen tiedollinen selkänoja kuin minkä esimerkiksi lääketiede antaa tuleville lääkäreille. Taidenäkökulma taas katsoo, että johtamisessa tiedoksi käy muukin tieto. Kyse on enemmän valistuneesta näkemyksestä kuin tutkimustiedon tuottamasta varmuudesta siitä mitä pitää tehdä ja miksi.

Vaikka aukaisisin Peter Druckerin teksteistä koostetun teoksen ”Management: Revised Edition” (Collins Business 2008) miltä sivulta hyvänsä, siellä on jotain miettimisen aihetta. Niin on tähänkin kysymykseen liittyen. Druckerille johtaminen on ”vapaata taidetta” omimmillaan. ”Vapaata” siinä on se että kyse on tietämisestä, itsetuntemuksesta, viisaudesta ja johtajuudesta. ”Taidetta” taas on se, että pohjimmiltaan kyse on aina käytännöstä ja soveltamisesta, jotka molemmat hyvin näkyvät hänen teksteissään. Tiedettä johtaminen ei Druckerille ole, koska varmuutta tuottavaa tiedollista selkänojaa johtamiselle ei hänen mukaansa ole olemassa.

Pitääkö edellä sanotusta olla huolissaan kun itse satsaa johtamisen systemaattiseen erittelyyn, luokitteluun ja niihin perustuvaan analyysiin ja tulkintaan? Sinänsä ei, sillä ei Druckerillakaan ole ongelmaa ole minkään tyyppisen johtamisen tutkimuksen kanssa. Kun emme voi vaatia monopolia tarjoamallemme tiedolle ja siihen perustuvalle koulutukselle, meille ei jää muuta mahdollisuutta kuin yrittää pysyä kilpailussa mukana. Hyvä tutkimus on siinä mainio keino. Samoin on tutkimusta hyödyntävä laadukas koulutus. Kilpailemme kuitenkin muustakin kuin siitä kuka kouluttaa parhaat tulevat johtajat. Julkaisufoorumin luokittelun kautta realisoituvan kilpailun mahdollinen epätoivottava seuraus on voimakkaampi siirtyminen kohti tiedenäkökulmaa, koska sen puitteissa on mielekkäämpää toimia jufo kakkosia ja kolmosia suoltavana tutkijana. Siitä pitää olla vähän huolissaan.

Esa Hyyryläinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Esa Hyyryläinen

Esa Hyyryläinen - Hallinnon tutkija

Hallintotieteen professori julkisjohtamisen oppiaineessa. Kiinnostunut kutakuinkin kaikesta hallintoon ja johtamiseen liittyvästä.