En itse ole hevosten kanssa tekemisessä. Ehkä pitäisi kun kerran pyrin olemaan johtamisen tutkija. Ismo Leikolan ilmaisua hyödyntääkseni, tämä ei nyt ole sellainen aasinsilta, jolla aasiparka hukkui. Englannin kielen termi ”management” tulee tietääkseni Italian kielen termistä ”maneggiare”, joka tarkoitti alunalkujaan hevosen käsittelyä. Italian termin pohjana on puolestaan latinan kättä tarkoittava ”manus”. Yhteys on ymmärrettävä. Sekä hevosen käsittelyssä että johtamisessa kyse on perimmiltään yrityksestä pitää jotain itseään isompaa ja vahvempaa hallinnassa.

Hyvä johtaja pitää organisaatiostaan huolta samalla tavalla kuin hevosen omistaja pitää hevosestaan. Yhteyden osoittamiseksi laitan tähän Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta löytämäni pätkän Suomen armeijan Hevosoppaasta vuodelta 1962. Aika pienellä muuntelulla tästä saisi myös sellaista johtamisoppaan tekstiä, joka menisi täydestä tuossa genressä.

”Hevosta on aina kohdeltava tyynesti, rauhallisesti ja ystävällisesti, mutta ei kuitenkaan arkaillen. Hevonen on pohjimmiltaan säyseä, taipuvainen ja kärsivällinen ja täyttää hyvin kohdeltuna halukkaasti ja luotettavasti siltä vaaditut tehtävät ja on käyttäjänsä helposti hallittavissa. Sen kärsivällisyys ei kuitenkaan ole rajaton. Hevosella on erittäin hyvä muisti. Se ei unohda opetusta, mutta ei myöskään osakseen tullutta huonoa kohtelua.

Huonosti kohdeltu hevonen tulee vihaiseksi, haluttomaksi, vauhkoksi tai vikuriksi. Hevosen näköaisti on epätarkka, ja siksi se usein pelkää kaikkea uutta ja outoa. Jos hevosta samanaikaisesti kohdellaan huonosti tai jos ollaan kovakouraisia ja käytetään väkivaltaa, pelko lisääntyy, mutta sitä voidaan vähentää tai se poistaa kokonaan, jos hevosta kohdellaan kärsivällisesti ja sitä rauhoitetaan. Hevonen luottaa käyttäjäänsä, varsinkin jos tämä hyvällä kohtelulla ja järkiperäisellä käsittelyllä on saavuttanut sen luottamuksen”.

Emme tietenkään ole hevosia, vaan hevosia vaikeampia tapauksia ”käsiteltäväksi”. Tästä huolimatta meidän johtamiseemme pätee pitkälti sama kuin hevosen käsittelyyn. Läsnäolon ja huolenpidon kautta syntyy luottamus, joka on johtamisen keskeinen voimavara. Luottamuksella voittaa paljon myös meidän johtamisessamme, ja vastaavasti huonolla kohtelulla häviää. Ainakin minä olen vuosien varrella oppinut tietämään mikä johtamisessa tekee minut ”vihaiseksi, haluttomaksi, vauhkoksi tai vikuriksi”. Onneksi parempaakin johtamista on täällä yliopistolla tullut nähtyä.

Esa Hyyryläinen