Kriittiset valtion keskushallinnon toiminnan tutkijat ovat nostaneet esille sen miten keskeiset toimijat pelaavat toisiaan vastaan ratkaistessaan mutkikkaita policyongelmia. Periaatteessa näissä ratkaisussa ei esimerkiksi valtaa omaavien virkamiesten intressien pitäisi näkyä kokonaisedun kustannuksella, mutta käytännössä intresseillä ja pelaamisella on iso merkitys siinä millaisiksi päätökset muokkautuvat. Yliopistolla vastaava intressipohjainen peli on myös isossa roolissa. Täällä on oikeastaan jatkuva peli menossa. Sen pelin tarkoituksena ei ole tehdä koko yliopistolle hyvää, vaan niin kuin pelissä lähes aina, voittaa muut omalla strategiallaan.
Ajoittain peli kovenee, tai ainakin tulee selvemmin näkyviin. Näin käy aina kun esimerkiksi yliopiston strategiaa kirjoitetaan uusiksi. Äärimmillään jopa yhdellä strategiaan ujutetulla tai sieltä poistetulla sanalla voi voittaa tai hävitä yllättävän paljon. Siksipä pelistä ei ole oikein mahdollista jäädä pois, vaikka miten siitä ajattelisi. Juuri nyt tätä kirjoitettaessa yliopistolla käytävää peliä koventaa mahdollisuus saada profiloitumisrahaa Akatemialta. Peliasetelma perustuu nyt suurelta osin aika pitkälti meistä riippumattomista syistä kovaan kiireeseen, jonka nojalla päätöksiä täällä valmistellaan yleisesti parhaana pidetystä avoimeen ja tasapuoliseen keskusteluun perustuvasta tavasta poiketen.
Pelitilanne on sillä tavalla uusi, että pitkään harjoitettua ”mattipeliä” ei voi oikein enää pelata, vaan pitäisi oppia nopeasti uusi ”suvipeli”. Tämän pelin säännöt ovat useimmilta vielä oppimatta. Varovaiset pelaajat odottavat edelleen, mutta toiset ovat lähteneet, tai jopa ajettu liikkeelle. Koska valtio on pistänyt yliopistot pelaamaan toisiaan vastaan, yliopisto pistää meidät nyt pelaamaan samalla tavalla täälläkin. Tiedekuntien sisälläkin vastaava peli on jo kovassa käynnissä eri versioinaan. Kaikilla pelin tasoilla jää varjoon se, siihen kytketystä rahasta huolimatta yliopisto olisi voinut yrittää olla pelaamattakin tätä profilointipeliä. Se ei pohjimmiltaan ole yliopistosektorin etua palveleva kehityspiirre.
Peli täällä yliopistolla on ollut siinä mielessä aika yksinkertaista, että aika nopeasti oli mahdollista ennakoida kenen intressejä mahdollisesti saatava profiloitumisraha pannaan palvelemaan. Huonompi homma on se, että luottamus pelin reiluuteen horjuu varmaan muillakin kuin minulla. Tämän voisi todennäköisesti hyväksyä jos uskoisi, että saatava profiloitumisraha ”pyhittää” käydyn pelin. Minusta se ei näin tee. En itse kaipaa peliä lainkaan, mutta realistina tiedän sen olevan väistämätöntä. Reilumpaa peliä kaipaan ilman muuta. Olen myös huolissani pelin kustannuksista. Todennäköisesti tälläkin kertaa käy niin, että saavutettava hyöty on sen verran vähäinen suhteessa pelin kustannuksiin mm. alentuneena keskinäisenä luottamuksena, että me hävitään joka tapauksessa.
Esa Hyyryläinen
