Yliopistojen perinteisiä tehtäviä ovat perustutkimus ja ylin opetus. Nykyisin mukaan luetaan myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. ”[Y]liopistojen tulee … toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”, sanoo yliopistolaki (1 luku § 2).

Yhteiskunnallisena vaikuttamisena pidetään esimerkiksi sitä, että tutkijat ja opettajat pitävät yleisöluentoja, kirjoittavat yleistajuisia artikkeleita ja esiintyvät tiedotusvälineissä. Yhteiskunnallista vaikuttamista on myös tutkimukseen tai opetukseen liittyvä yhteistyö viranomaisten ja elinkeinoelämän kanssa sekä osallistuminen yliopiston tai tieteenalan edustajana erilaisten yhdistysten ja valtuuskuntien toimintaan.

Soveltava tutkimus sekä yrityksissä ja muissa organisaatioissa tehtävä kehitystyö nojaavat ratkaisevasti perustutkimuksen osaamiseen ja tuloksiin. Siten yhteiskuntaa palvelee myös sellainen yliopistotutkimus, joka tähtää ensisijaisesti muuhun kuin teknisiin, taloudellisiin tai muihin sovelluksiin.

Yliopisto-opetus palvelee suomalaista yhteiskuntaa valmistamalla vuosittain tuhansia maistereita, satoja lisensiaatteja ja puolitoistatuhatta tohtoria. Myös yliopistojen järjestämään täydennyskoulutukseen ja avoimen yliopiston koulutukseen osallistuu vuosittain suuri joukko suomalaisia. Yliopistoista valmistuneet työllistyvät niin yksityiselle kuin julkiselle sektorille, kansallisesti ja kansainvälisesti. Näin yliopisto-opetus palvelee koko yhteiskuntaa.

Tavan takaa kuulee sanottavan, että vientiteollisuus on Suomen kansantalouden veturi, jonka kunnosta on pidettävä huolta. Samaan hengenvetoon varoitetaan, ettei julkisen sektorin pidä liian hanakasti käydä yksityisen kukkarolla. Tällaiset kommentit antavat kuvan, että julkinen sektori on tuottamaton menoautomaatti. Tällainen näkemys on sokea tai tarkoituksellisen harhaanjohtava.

Yksityinen sektori, vientiteollisuus mukaan luettuna, edellyttää toimivaa ja tehokasta julkista sektoria, johon myös yliopistot kuuluvat julkisoikeudellisina laitoksina. Julkisen ja yksityisen sektorin suhde on kaksisuuntainen. Tämän suhteen tukeminen ja kehittäminen on yliopistojen kolmas tehtävä.