Sanon näin siitäkin huolimatta, että sydämessä läikähtää lämpimästi, kun radiosta soi Sinatran ”My Way”. Yhteisellä on enemmän tulevaisuutta kuin yksilöillä, koska elämän pelissä kuolema voittaa lopulta aina. Se lyö parhaankin pelaajan, eikä kukaan ole tänne jäänyt.
Ihmiskunnan ja ihmisyyden näkökulmasta tilanne ei ole yhtä synkkä. Vaikka jokainen ihminen kuolee, meissä oleva hyvä, joka ei ole viime kädessä yksityistä, vaan yleistä, jatkuu uusissa ihmisissä – muissakin kuin omissa lapsissamme. Tämä hyvä, mikä ruumiillistuu uudelleen ja saa yhä uusia ilmenemismuotoja, on ihmiskunnan tiedollinen ja taidollinen perintö samoin kuin eettinen ja esteettinen perintö.
Tätä ajatusta kehittää filosofi Mark Johnston kirjassaan Surviving Death (Princeton University Press, 2010). Ajatus ei ole kuitenkaan ongelmaton. Eikö myös ihmisessä oleva paha siirry sukupolvelta toiselle? Väkivalta, kiusaaminen ja hyväksikäyttö?
Ymmärrän Johnstonin tarkoittavan, että rakentavinta ihmisessä on hyvä tahto, tieto ja taito. Ne ovat säilyttämisen arvoisia ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämättömiä. Siksi on syytä suunnata tarmonsa niihin ja keskittyä niiden edistämiseen, käypä ihmiskunnalle lopulta miten tahansa. Emme ole täysin kädettömiä myöskään ihmisen pahuuden suhteen, vaan esimerkiksi psykoterapia ja yhteiskuntien kehittäminen voivat auttaa.
Johnstonin käsityksen innoittamana luonnostelin tähän listaa siitä, mikä ihmisessä on yksilöllistä ja erityistä ja mikä taas yleistä ja yhteistä:
| Yksilöllistä ja erityistä | Yleistä ja yhteistä |
| Perheenjäsenet | Ihmiskunta |
| Koti ja elinympäristö | Elokehä |
| Geenit ja taipumukset | Geenipooli |
| Ulkonäkö ja muut fyysiset ominaisuudet | Ihmisen lajityypilliset piirteet |
| Temperamentti ja persoonallisuus | Ihmislajin henkiset kyvyt |
| Omat elämänvaiheet | Ihmiskunnan historia |
| Henkilökohtaiset muistot | Historiankirjoitus |
| Yksilölliset tiedot ja taidot | Ihmiskunnan henkinen perintö |
| Mielikuvitus ja luovuus | Ihmiskunnan luovuus |
| Yksilölliset käsitykset hyvästä ja pahasta | Yhteisölliset arvot ja eettiset normit |
| Henkilökohtaiset hyveet ja luonteenvahvuudet | Hyveet ja luonteenvahvuudet |
| Henkilökohtainen maku | Kauneusarvot |
| Omat tavat ja tottumukset | Kulttuuri ja perinteet |
| Omat teot ja aikomukset | Ihmiskunnan teot ja pyrkimykset |
| Henkilökohtaiset saavutukset ja tulokset | Ihmiskunnan saavutukset |
| Ystävät | Ihminen osana luontoa |
| Koulutus | Kouluttautuminen ja osaaminen |
| Oma ammatti | Kaikki ammatit |
| Henkilökohtainen omaisuus | Ihmiskunnan aineellinen perintö |
Vaikka listat ovat monin tavoin puutteelliset ja keskeneräiset, voimme havaita niiden avulla kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin monet yksilöllisinä pitämämme piirteet ovat yhteisöllisesti jaettuja ja rakentuneita: monilla muilla ihmisillä on samoja ominaisuuksia, tietoja ja taitoja kuin meillä. Juuri siihen perustuu se, että niitä ominaisuuksia on meilläkin. Seisomme jättiläisen – ihmiskunnan – hartioilla. Toisekseen se, mikä ruumiillistuu uudelleen ja saa uusia ilmenemismuotoja, on se, mikä on meille yhteistä.
Yllä olevasta näkyy myös se tunnettu mutta helposti unohtuva seikka, että ihminen on sekä elävä olento että kulttuurituote. Kuolemasta selviytyvät (pace Johnston) ja ruumiillistuvat uudelleen ihmisen yleiset ominaisuudet, kuten hyveet ja luonteenvahvuudet: viisaus, itsehillintä, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Jo antiikista lähtien on niiden katsottu kuuluvan hyvään elämään ja kasvatustavoitteisiin.
Sitä paitsi miten ihmiskunnan käykään, on parempi, että ihmisillä on ollut viisautta, itsehillintää, rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta, kuin että niitä ei olisi ollut.
