Ajat kahdeksankympin alueella satasta, kun tolpalla välähtää. Kiroat ja mietit, ajoitko päiväsakoille. Jännitys jatkuu muutaman päivän, kunnes saat poliisilta postia. Vapisevin käsin avaat kirjeen ja alat lukea:

”Poliisin algoritmi – tuttavallisemmin Pertti-konetuomari – on tehnyt sakottamispäätöksen kameratolpan lähettämän kuvan ja nopeustietojen perusteella. Päätöksen perusteena on käytetty lisäksi ajoneuvorekisterin ja tulorekisterin tietoja. Päätös on tehty täysin koneellisesti ja on lainvoimainen.” Näin kirjeessä voisi lukea, jos vain laki sallisi.

Pertin kaltainen saisi tuomita jalkapallo- ja jääkiekko-otteluja. Sille ei voisi musuttaa eikä se olisi puusilmä. Konetuomari on tarkka, väsymätön ja puolueeton, ellei sen algoritmeissa piile ohjelmointivirheitä, suunnittelijoiden asenteita tai opittuja stereotypioita.

Miksi emme siis hyväksyisi konetuomaria ja haluaisi sellaisia myös tuomioistuimiin?

Esteitä on paitsi asenteissa ja lainsäädännössä myös algoritmeissa ja oikeuskäytännöissä. Konetuomarin pitäisi hallita ensinnäkin sensoreita sekä kuvan- ja puheentunnistusta. Sen pitäisi suodattaa ja puhdistaa monitulkintaista, valemuistoja ja suoranaista valehteluakin sisältävää raakadataa. Sellaista voivat olla muun muassa todistajanlausunnot, kuulustelupöytäkirjat ja rekisteritiedot. Laatutarkastetun näytön perusteella konetuomarin pitäisi lopuksi antaa perusteltu, lainmukainen ja selkeä ratkaisu.

On todennäköistä, että paljon ennen kuin Pertin annetaan astua tuomarinpöydän taakse yksin, konetuomaria käytetään ihmistuomarien apuna: Tiina-ihmistuomari konsultoi Pertti-konetuomaria niin kuin gradun tarkastaja käyttää plagiaatintunnistusjärjestelmää. Se menee suurin piirtein näin: Tiina syöttää kaiken saatavilla olevan aineiston koneälyn märehdittäväksi ja saa siltä tulosteena arvion eri todisteiden, lausuntojen ja kuulustelupöytäkirjojen laadusta, johdonmukaisuudesta ja yhteensopivuudesta. Mikä tärkeintä, koneäly ehdottaa myös eri tulkintavaihtoehtoja ja arvioi niiden todennäköisyyksiä. Päätös on kuitenkin Tiinan, paitsi ehkä yksinkertaisissa tapauksissa, kuten ylinopeussakoissa, joista Pertti ehtisi lähettää e-laskun jo siinä vaiheessa, kun kuljettaja vasta tajuaa valon välähtäneen.

Esimerkiksi Virossa jo suunnitellaan rutiininomaisten hallintopäätösten siirtämistä tekoälylle. Tästä on tietysti matkaa konetuomarin astua rikosoikeuden näyttämöille. Siihen suuntaan merkit kuitenkin viittaavat.

Kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan, myös tähän liittyy eettisiä kysymyksiä ja näkökohtia. Esitän vain yhden: miten epämääräistä inhimillinen harkinta onkaan, pidämme inhimillistä harkintaa tärkeänä. Siksi kaikki eivät suoralta kädeltä usko, että konetuomari – olkoon miten puolueeton ja ennakkoluuloton hyvänsä – antaisi parempia, oikeudenmukaisempia ja inhimillisesti katsoen hyväksyttävämpiä tuomioita kuin Tiina tai muu ihminen.

Siksi haluamme, että Tiina ja kumppanit pitävät Perttiä silmällä: ettei itseoppiva algoritmi sekoa ja ala tehdä puolueellisia tai muuten keljuja päätöksiä. Tekoälyn tekemien päätösten tarkastaja on tulevaisuuden ammatti. Nyt nuoriso kipin kapin oikeustieteitä ja hallintotieteitä lukemaan! Hyvällä tuurilla voitte päästä robotin valvojiksi.