Kohtalousko ympäristöasenteena

blog
Piittaamattomuus ympäristöstä on kohtalokasta, mutta sitäkin suurempaa vahinkoa saa aikaan fatalismi: usko siihen, että omat vaikutusmahdollisuudet ovat pyöreä nolla.

Nykyinen ilmastonmuutos, veden ja maaperän pilaantuminen sekä lajien joukkosukupuutto ovat ennen kaikkea liikakansoituksen ja luonnonvarojen liikakäytön seurausta. Näihin ja muihin ympäristöongelmiin suhtaudutaan usein fatalistisesti, vaikka ne johtuvat ihmisen toiminnasta. ’Kuluttaja’ onkin siksi osuva nimi ihmiselle. Vastaava englannin sana consumer tulee latinan verbistä consumere, joka tarkoittaa tuhoamista ja loppuun käyttämistä. Siinäpä riittää plus-pisteiden kerääjälle pohdittavaa!

Historiasta tunnetaan viisi joukkosukupuuttoa, jotka ovat tapahtuneet ennen ihmislajin syntyä. Tällä hetkellä ollaan kuudennen massasukupuuton kynnyksellä ja arvioidaan, että lajeja kuolee sukupuuttoon jo yli sata kertaa nopeammin kuin normaalisti.

Tätä tuhoa lievittäisi parhaiten aineellisen kulutuksen voimakas vähentäminen. Ympäristöystävälliseen teknologiaan siirtyminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen voivat auttaa siinä jonkin verran, mutta ne eivät poista ylikulutuksen ongelmaa.

Pyrkimykset vähentää kulutusta kilpistyvät kuitenkin poliittiseen, taloudelliseen ja henkilökohtaiseen haluttomuuteen, jota perustellaan fatalistisesti muun muassa näin:

  1. ”Saavutetuista eduista ei luovuta! Kuka muka haluaa laskea elintasoaan tai jättää nostamatta sitä?”
  2. ”Kulutuksen vähentäminen johtaisi kansantalouden perikatoon.”
  3. ”Ympäristöongelmat ovat jo liian suuria ja vaikeita ratkaista niin yksilöille kuin kansainväliselle yhteisölle.”
  4. ”Loppu tulee joka tapauksessa. Miksi siis pyristellä vastaan, kun tässä mennään kuitenkin kuin lastu lainehilla. Paras vain nauttia kyydistä niin kauan kuin voi.”
  5. ”Eihän tilanne nyt niin hälyttävä ole, sillä esimerkiksi Suomessa riittää puhdasta luontoa. Korjatkoot suursaastuttajat kuten Kiina ja Yhdysvallat aiheuttamansa tuhot.”
  6. ”En halua kuulla yhdestäkään lisäongelmasta. Omassa elämässäkin riittää murehdittavaa.”
  7. ”Antiikista lähtien jokainen sukupolvi on pitänyt omaa aikaansa entistä pahempana ja turmeltuneempana. O tempora, o mores! Eikö vain puhe joukkosukupuutostakin ole samaa valitusvirttä, jota on kuultu maailman sivu? Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.”

Et kuitenkaan välttämättä tunnista näistä vastauksista omaasi. Sen sijaan saatat ajatella, että pienetkin teot ja muutokset voivat poikia suurempia. Saatat myös uskoa, että pienikin toivo on ihmisen toimintakyvylle parempi kuin toivottomuus.

Muun muassa näitä kysymyksiä käsitellään Oiva Ketonen -seminaarissa torstaina 23.10.2014 klo 18 Vaasan yliopiston kirjaston Nissi-auditoriossa. Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius Helsingin yliopistosta puhuu maailmanloppujen historiasta ja tulevaisuudesta. Göran Ekström Vihreästä Elämänsuojelun Liitosta kommentoi. Tilaisuuden järjestävät Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto ja Vaasan yliopisto. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.