Itävaltalaissyntyinen filosofi ja yhteiskuntakriitikko Iván Illich (1926-2002) näki koulujen ja yliopistojen synnyttävän alemmuudentunnetta. Illich suomi siksi laitosmaista koulutusta. Sen tilalle hän suositti epämuodollista ja itseohjautuvaa oppimista. Siihen kuuluvat muun muassa opintopiirit ja mallioppiminen (ks. Iván Illich, Deschooling Society, 1971; suom. Kouluttomaan yhteiskuntaan, 1972). Tällainen koulutuskäsitys on kiehtova, mutta ongelmallinen.

Illichin kärkevä kritiikki perustuu siihen, että oppilaitokset ovat meritokraattisia eli muodollisiin suorituksiin keskittyviä. Yliopistoissakin opiskelua ja tutkimustyötä leimaa suoritusten arviointi ja seuranta. Tavoitteet ovat korkealla. Niihin kuuluu huippusuoritusten ja parhaiden arvosanojen tavoittelu.

Monia opiskelijoita, vaikkakaan ei kaikkia, tällaiset tavoitteet ahdistavat. Jotkut tuntevat syvää alemmuutta. Omien kykyjen ja mahdollisuuksien epäily johtaa helposti alisuoriutumiseen. Jotkut masentuvat ja sairastuvat.

Opiskelijoita kuormittavat tietysti monet muutkin tekijät kuin opintosuorituksiin ja opintojen edistymiseen liittyvät paineet. Toimentulo on niukkaa, työpaikat ovat tiukassa, joillakin velat painavat. Yhtä vaivaa yksinäisyys, toisella on ihmissuhde solmussa. Erilaiset häiriöt tai riippuvuudet jäytävät. Valmistuminen kenties jo häämöttää, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? ”Valitsinko oikean alan?” moni kysyy. Kysymys on minäkuvan selvittämiseksi tärkeä ja tarpeellinen.

Ihmisen ahdistus on joskus ilmeistä: ryhti on kumara ja kulkua säestää syvä huokaus. Usein huolet ja murheet jäävät kuitenkin muilta piiloon.

Erilaisissa rooleissa, kuten opiskelijan tai opettajan roolissa toimimista ohjaavat sovinnaiset odotukset ja vaatimukset. Opettajalla on eri tehtävä kuin psykologilla tai sosiaalityöntekijällä. Eri tehtävä- ja koulutussidonnaisia rooleja yhdistää kuitenkin ihmisyys. Sitä ei opettajakaan voi väistää.

Ihmisyyteen kuuluu toisen arvostaminen ja pitäminen päämääränä sinänsä, ei vain jonain suorittajana. Siihen kuuluu myös asianmukainen myötätunto ja välittäminen, tervehtiminen ja kuuntelu.

Illichin kritiikki osuisi yliopistoonkin lievemmin, jos opiskelijoita rohkaistaisiin ja kannustettaisiin enemmän. Meillä on fantastisia ja briljantteja opiskelijoita. Jospa vielä sattuvassa tilanteessa kysyttäisiin: ”Miten voit?”