Tutkija romaanihenkilönä

blog
Monet tunnetut romaanihenkilöt ovat yliopistolaisia: professoreja, tutkijoita, opettajia tai opiskelijoita. Tuoreita esimerkkejä yliopistomaailmaan sijoittuvista romaaneista ovat Virpi Hämeen-Anttilan ”Suden vuosi” (2003) ja Philip Rothin ”Ihmisen tahra” (2003) (The Human Stain, 2000). Molemmista on tehty elokuva.

Jotkut harvat yliopistoromaanit kertovat kuvitteellisen tarinan todellisesta henkilöstä. Sellainen on David Leavittin The Indian Clerk (2007), joka kertoo kuuluisasta intialaisesta matemaatikosta Srinivasa Ramanujanista (1887-1920). Kirja on kontemplatiivisen tieteenihanteen panegyris, joka ylistää tinkimätöntä halua ratkaista vaikeita teoreettisia ongelmia.

Ramanujan oli itseoppinut nero, jolla oli pettämätön intuitio luvuista ja lukusuhteista. Hänen lyhyt elämänsä oli uskomattoman värikäs.

Leavitt punoo Ramanujanin tunnettujen elämänvaiheiden pohjalta kuvitteellisen kertomuksen. Lähtökohtana on historiallinen tapaus. Madrasissa asuva Ramanujan lähetti kuuluisalle Cambridgen matemaatikolle G. H. Hardylle kirjeen, joka sisälsi erittäin kiinnostavia, mutta hiomattomia lukuteoreettisia ideoita. Hardy kutsui Ramanujanin Englantiin.

Viiden Cambridgessä viettämänsä vuoden aikana Ramanujan julkaisi tutkimuksia yksin ja yhdessä Hardyn kanssa. Yhdessä he työskentelivät erityisesti alkulukuja (2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29, …) koskevien ongelmien parissa.

Leavitt kuvaa matemaattisia ongelmia ja niiden ratkaisemiseksi tehtävää työtä mukaansatempaavasti. Hän kuvaa myös Cambridgen yliopiston omalaatuisia perinteitä ja ahdistavaa poliittista ilmapiiriä ensimmäisen maailmansodan aikana. Kirja vilisee aikakauden tieteen ja kirjallisuuden kyvykkäimpiä henkilöitä, joita ovat muun muassa D. H. Lawrence, John Maynard Keynes, Ferenc Békássy, Bertrand Russell, G. E. Moore ja Ludwig Wittgenstein.

Ramanujan tavoitteli akateemista tunnustusta ja asemaa. Hän saavutti jossain määrin tavoitteensa, vaikka brittiläinen yliopistomaailma suhtautuikin kaukomailta tulleeseen viileästi.

Ramanujanin pettämätöntä intuitiota luvuista havainnollistaa seuraava tosikertomus: Hardy tuli tapaamaan Ramanujania sairaalaan. Hardy kertoi tulleensa taksilla numero 1729, joka tuntui hänestä aika tylsältä luvulta. Ramanujan osasi kuitenkin heti kertoa sen olevan hyvin mielenkiintoinen, sillä se on pienin kokonaisluku, joka on esitettävissä kahden positiivisen kuution summana kahdella eri tavalla: 1729 = 12³ + 1³ = 10³ + 9³.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät postaukset

Tommi Lehtonen

Tommi Lehtonen - Ajatusyhteys

Kirjoittaja toimii vastuullisuus- ja eettisyysjohtajana Vaasan yliopistossa.