Tällä kertaa Hallinnon tutkija miettii mahdollisuutta pienempään hallintoon.
Olen luennoilla usein heittänyt opiskelijoille oheisen pähkinän mietittäväksi. Miettikää mitä kaikkea ei hallinnossa tarvitse tehdä, jos oletetaan, että luottamus saa riittää? Lähdet vaikkapa virkamatkalle, mutta tällä kertaa ero on siinä, ettei sinun tarvitse todentaa kustannuksia, eikä matkavalintojasi. Sinuun luotetaan. Päätät itse, onko matka tarpeellinen. Se maksaa mitä ilmoitat, eikä perään kysellä oliko todella noin. Ja kun näin on, organisaation ei tarvitse satsata sinun puolestasi päättämiseen, eikä sen kontrolloimiseen, että olet toiminut oikealla tavalla. Näistä yleensä vastaavia ei joko tarvita lainkaan, tai ainakin voivat tehdä jotain muuta työtä. Ainakin periaatteessa luottamus on siksi organisaatiolle halpaa. Saatatte kyllä nähdä tässä ongelmiakin, sillä luottaminen on herkkää sille, ettei joku ole sen arvoinen.
Otin tuon edellisen esille siksi, että uskon tien pienempään hallintoon käyvän suuremman luottamuksen kautta. Valvontaa voi halventaa automatisoimalla, mutta valvontamentaliteetti on se varsinainen ongelma, joka estää hallinnon merkittävän supistamisen. Suuremmassa luottamisessa on kuitenkin lähtökohtaisia ongelmia. Se ei ole helppo ja mutkaton ratkaisu, vaan oikeastaan todella vaikea. Useissa selvityksissä on todettu, että Suomi on maa, jossa kansalaiset luottavat hallintoon enemmän kuin oikeastaan missään muualla. Suomi ei kuitenkaan ole maa, jossa hallinto luottaisi vastaavalla tavalla kansalaisiinsa. Suomi ei ehkä myöskään ole maa, jossa kaikki kansalaiset edes haluavat tulla enemmän luotetuksi. Eivät he ainakaan usein toimi niin, että sillä viestisivät olevansa tähän valmiita. Puheet voivat olla eri juttu.
Muutama viikko sitten lentokentillä ei ollut tiukkaa viranomaisvalvontaa ja ohjeistusta, joka selvästi oli virhe. Koronasta jo pahasti kärsiviltä alueilta palaavat kansalaiset ottivat sen kehotuksena toimia kuten koronaa ei olisikaan, ja täyttivät bussit ja taksit kotiin mennessään. Se oli näköjään sallittua, koska sitä ei ollut (ehditty) erikseen kieltää. Kukaan ei voi kuitenkaan mennä väittämään, ettei olisi tiennyt mahdollisesti levittävänsä koronaa näin toimiessaan. Periaatteessa olisi siksi pitänyt käydä niin, että kansalaisten vastuullinen oma toiminta kompensoi sitä mitä viranomaistoiminnalla ei oltu ratkaistu. No, näin ei käynyt. Kaikki eivät toimineet vastuullisesti, joka tavallaan ikävästi vesittää niiden toiminnan jotka toimivat.
Lähiajat olemme kuulleet uutisia siitä, kenen firma on saanut Business Finlandilta tai ely-keskuksilta ”ilmaista rahaa”, ja kenen ei ole saanut. Koska kiire oli kova, ja päätettävää massiivisen paljon, päätöksiä on tehty niin, ettei hakijoiden kaikkia taustoja ole ehditty selvittää kunnolla. Tuli siksi kallis oppi siitä mihin tämä johtaa joidenkin kohdalla. Business Finland on luultavasti niitä organisaatioita, joiden jonkinasteinen uudelleenorganisoiminen on edessä, kun tilanne on normaali. Ehkä he jatkossakin jakavat yrityksille rahaa. Jos joku oli kriittinen tukipäätösbyrokratiaan ennen koronakriisiä, olettakoon että se oli kevyttä ja joustavaa suhteessa siihen mihin palataan normaalin koittaessa. Luottamus ei palaa hetkessä, ja siksi toimitaan, kuten on järkevää toimia, jos ei luota. Siis pikemmin enemmän kuin vähemmän byrokratiaa on luvassa. Luottamus kyllä palaa aikanaan. Siihen menee kuitenkin pidempään kuin sen rikkomiseen. Ja taas on myös niin, että tilannetta hyväksikäyttäneet tavallaan vesittivät niidenkin toiminnan, jotka toimivat vastuullisesti.
Osaltaan meillä on iso hallinto siksi, että se seuraa hyvinvointivaltioksi määrittymisestä. Hyvinvointivaltion ideana on pitää kansalaisistaan huolta. Siinä se on hyvä. Hyvinvointivaltion ideana ei ole luottaa kansalaisiinsa. Siinäkin se on hyvä, mutta ongelmallisella tavalla tosin. Suurempi luottamus antaa mahdollisuuksia pienempään hallintoon, mutta ei luopumatta mistään. Pitäisi osata asemoitua uuteen tilanteeseen, jossa on itse omalla vastuunotolla kompensoitava sitä mitä viranomaiset eivät interventioillaan yritä saada aikaiseksi. En olisi tästä vielä tässä vaiheessa kovinkaan toiveikas, mutta toivoa sinänsä jaksan. Kulttuurimuutoksestahan tuossa olisi kyse, ja niiden aikataulu on hyvinkin pitkä.
Esa Hyyryläinen
