Olin juuri Hallinnon tutkimuksen päivillä Lapin yliopistossa. Siellä olikin kansallisten konferenssien ruuhkahuippu, sillä samaan aikaan koossa olivat kulttuurin ja sukupuolen tutkijat omissa konferensseissaan. Työryhmän vetovastuun ohella olin samojen kollegojen kanssa vetovastuussa varsinaisia Ht- päiviä edeltävässä jatko-opiskelijatilaisuudessa. Tällä lailla tuli maksimoitua näköala siihen mitä hallinnon tutkijat väitöskirjaprojekteissaan tavoittelevat ja kuinka uskovat saavuttavansa tavoitteensa. Tämä kirvoittaa muutamiin havaintoihin ja pohdintoihin.
Rovaniemellä tehdyn havainnon mukaan tyypillinen hallinnon tutkimuksesta väitöskirjaa nyt kasaan laittava opiskelija on keski-ikäinen nainen. Osa on yliopiston palkkalistoilla, mutta suuri osa yrittää saada väitöskirjaprojektin mahtumaan osaksi työn ja perheen jo täyttämää aikatauluaan. Aikataulu sallii näköjään kyllä ihmeitä, mutta ei silti ole omiaan sille että pikkuhiljaa antaisi asioiden tulla kunnolla ymmärretyksi. Pitkän päälle se voi olla ongelma.
Rovaniemellä tehdyn havainnon mukaan hallinnon tutkimuksen voi katsoa tulleen jonkinlaiseen humanistiseen käännökseen. Sillä saattaa jopa olla joku yhteys jatko-opiskelijoiden nykyiseen sukupuolijakaumaan. Suuressa osassa esiteltyjä tutkimusideoita diskurssit, narratiivit, ja niihin liittyvä jonkin sortin ”fukoolaisuus” olivat vahvasti esillä. Uudet mahdollisuudet ja nimilaput viehättävät monia. Väitöskirjatyön ohjaajien, esitarkastajien ja mahdollisten vastaväittäjien näkökulmasta ne samalla kielivät uuden kaipuun ohella jonkinlaisesta tieteenfilosofis-metodologisesta käymistilasta hallinnon tutkimuksessa. Vanha valtavirta on kai joiltain osin väistymässä.
Rovaniemellä tehdyn havainnon mukaan grounded theory on hallinnon tutkimuksessa kovassa kurssissa. Erityisesti straussilainen versio siitä nostaa suosiotaan aikaisemman metodisen valtavirran kustannuksella. Sanottakoon tämän suurin piirtein edellyttäneen vain sen verran laadullisuutta kuin suoriin lainauksiin ja teoriavetoiseen oman tulkinnan vuoroveto edustaa. Nyt monien tavoitteet ovat pidemmällä laadullisen tutkimuksen kentällä. Eipä siinä mitään kunhan vaan tilaa on muillekin tavoille tutkia hallintoa. Tilasto-ohjelmilla ja logiikkaperustaisilla menetelmillä saa nyt myös tehtyä myös kaikenlaisia juttuja, joita ei aikaisemmin oikein päässyt tekemään.
Rovaniemellä tehdyn havainnon mukaan monimenetelmällinen tutkimus (mixed-methods) on vihdoinkin nostamassa vahvasti päätään hallinnon tutkimuksessa. Avasin itse päivillä pariinkin otteeseen konfiguratiivisten vertailumenetelmien saloja. Kollegat avasivat muun muassa moniulotteista korrespondessianalyysia, tapahtumahistoria-analyysia ja Q-menetelmää. Kaikissa näissä on keskeisen aineiston määrällisyydestä tai laadullisuudesta riippumatta merkittäviä yhtäläisyyksiä. Tehdäkseen homman kunnolla pitää ajatella määrällinen/laadullinen-jaon yli. Pragmaattisuus näyttäisi nyt parhaalta mahdolliselta tutkimusasenteelta hallinnon tutkimukseen.
Rovaniemellä tehdyn havainnon mukaan hallinnon tutkijat laativat väitöskirjansa pääsääntöisesti artikkeliväitöskirjan muotoa hyödyntäen. Monografian suosio on hiipunut. Osin kyse on ehkä siitä, että nipputyön artikkelit lasketaan tulokseksi kahteen kertaan, ilmestyessään ja nipussa uudelleen ilmestyessään. Suurelta osin tämä silti lienee heijastumaa Julkaisufoorumin (suurelta osin kyseenalaisen) luokittelun ohjausvaikutuksesta. Yliopistojen omat sarjat ovat kuonaa luodulle artikkelivetoiselle järjestelmälle. Se on iso harmi ja suuri vääryys, mutta näin se nyt vaan on.
Esa Hyyryläinen
