Ennen viimeisintä yliopistolakia Vaasan yliopisto oli selkeästi osa valtionhallintoa ja allekirjoittanutkin valtion virkamies. Ei ollut mitään mieltä kysyä kuka yliopiston omistaa. Nyt kysymys on ainakin mahdollinen, ja oikeastaan aika epäselvä. Yliopistolaki ei sano omistajuudesta selvästi mitään. Jos kysymykseen omistajuudesta edes saadaan sitä lukemalla vastaus, se on implisiittinen. Kuulumme edelleen opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan ja olemme sen puitteissa julkisena organisaationa myös ohjauksen kohteena. Yliopiston perustoiminnot pyörivät myös edelleen valtion rahoilla. Ulkopuolista rahaa kerätään pääomaan ja tutkimukseen, mutta opiskelijat eivät maksa yliopistolle koulutuksestaan lukukausimaksuina. Tulopuoli on siksi jatkossakin valtion myötämielisyydestä kiinni. Valtiolla on myös tarvittaessa valta pistää meidät hiljaiseksi lakia muuttamalla. Olemme kuitenkin itsenäinen oikeushenkilö, joka voi käyttää näitä oikeuksiaan vapaasti
Ainakin joissain määrin me olemme irtautuneet valtiosta. Hallitus ja rehtori käyttävät ainakin jossain määrin omistajan ääntä, ja ovat myös toiminnastaan omistajan vastuussa. Olemme siksi nyt aika tavalla samanlaisessa asemassa kuin Iso-Britanniassa vuosia nähdyt organisaatiot, joista käytetään termejä ”mutuals” ja ”public sector spin-outs”. Kyseessä ovat enimmäkseen paikallistasolla toimivat sosiaali- ja terveyssektorin yksiköt, jotka aikaisemmin kuuluivat julkiseen hallintoon tai sektoriin, mutta ovat siitä sittemmin irtautuneet. Iso-Britannian lainsäädäntö mahdollistaa niille useita erilaisia organisaatiomalleja, jotka sijoittuvat tosiasiallisesti julkiset organisaatiot – yritykset – kansalaistoiminta-triangelin puitteisiin. Osa toimii kuten henkilöstön tai toimivan johdon ostama yritys, osa kuten kansalaisjärjestö, säätiö tai yhdistys, osa taas kutakuinkin niin kuten toimi julkisena organisaationa. Yhteinen nimittäjä kaikille on kasvanut itsenäisyys ja uudelleenjaettu omistajuus. Arviointiraporttien mukaan mahdollisuuksia tehdä asioita toisin on irtautumisen johdosta syntynyt, mutta riskitkin ovat vastaavasti isommat kuin aikaisemmassa statuksessa.
Minusta hyvä tapa ymmärtää Vaasankin yliopistoa organisaationa, on ajatella meidän sijoittuvan samanlaiseen organisaatiomallien triangeliiin. Kaikista kolmesta pääsuunnasta on organisaatiossamme ja toiminnassamme jotain merkkejä. Käytän useimmiten yliopistomme kaltaisista organisaatioista yleisnimeä hybridiorganisaatiot. Tämä termi viittaa ”puhtaiden” organisaatiomallien piirteiden sekoittumiseen hybridien keskeisenä piirteenä. Hybridin sisällä on enemmän kilpailevia käsityksiä siitä mikä on organisaatiolle mahdollista, toivottavaa ja/tai välttämätöntä. Hybridille on vaikeampaa johtaa kuin ”puhdasta” organisaatiomallia noudattavaa organisaatiota. Se miten avaintoimijat näkevät yliopistolleen luontevan paikan organisaatiomallien triangelissa, heijastuu esimerkiksi keskusteluun yliopiston arvoista, missiosta, visiosta, toimintaperiaatteista ja kriittisistä menestystekijöistä. Aina käsitykset eivät ole kovinkaan yhteismitallisia, mutta silti yliopiston johdon on jotenkin sovitettava ne yhteen. Yliopiston kaltaisessa organisaatiossa syntyy siksi hyvä mahdollisuus osoittaa johdon kyvykkyys. Riski epäonnistumiseen on vastaavasti myös melkoinen.
Esa Hyyryläinen
