Sen verran eilisen jäljiltä tiedetään, että maakuntamallilla kuulemma lähdetään sotea kehittämään. Demokraattinen päätöksenteko saataneen, mutta verorahat kiertävät järjestelmään muualta. Sitä ei vielä tiedetä mistä ne luvatut säästöt kaivetaan. Uuden järjestelmän synnyttäminen maksaa aina. Se myös maksaa todella paljon jos aikaisempia järjestelmiä ei saada vietyä uuteen järjestelmään ongelmitta. Siinä on kyllä haastetta. Aikaisempi sote-historia on synkänpuoleinen, joten olisi löydettävä toisenlainen toteutustapa kuin mitä on jo huonolla menestyksellä kokeiltu. Terveisiä vaan sinne kesäkuun mittaiseen avokonttorisessioon. Tutkijan odotukset ovat korkealla, myös negatiiviset sellaiset.

Oikeastaan siellä avokonttorissa sotulointikorin äärellä olisi nyt kunnallisen itsehallinnon kokoinen kummitus selätettävänä. Siihen sotulointikoriin joutuu hallituksen nyt kaavailemalla ratkaisulla niin suuri osa kuntien tehtävistä ja taloudesta, ettei sen lopun säilyttäminen ennallaan ole mitenkään järkevää. Huonoin vaihtoehto on sellainen, että sote-asiat kuoritaan maakunnan uuteen järjestelmään, mutta kunnat jatkavat itsehallinnon suojissa sillä mitä jäi, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pahimmillaan ne jopa yrittäisivät samaa selviytymiskikkaa kun kunnilta myös koulutus mennee jossain vaiheessa maakunnalliseen järjestelmään. Sellaistahan on nyt mahdollista ennakoida.

Mikä on siis kuntien tulevaisuus? Tarvitaanko me ylipäätänsä kuntia jatkossa oikein mihinkään? Jos tarvitaan, niin mihin? Ja tarvitaanko sote-kuorinnan jälkeen nyt kooltaan pieniä ja taloudeltaan heikkoja ”lähikuntia” vai kooltaan suurempia ja taloudeltaan vahvempia ”etäkuntia”? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joita meidän tutkijoiden ei ole varaa jättää vain politiikkojen keskusteltavaksi. Keskustelu jatkukoon siis, vaikka ihan kohta tuleekin Stubbin ilkkuma professoreiden ”kesä-, heinä- ja elokuu”.

Esa Hyyryläinen