Johtamisessa käytäntö ja teoria ovat takuuvarmasti vuorovaikutuksessa keskenään. Ei ole mitään mieltä pohtia johtamisteoriaa, jolla ei katsoisi olevan käyttöä johtamisen käytäntöjen tutkimuksessa. Kurt Lewinin lausetta ”mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria” on siteerattu varsin usein, eikä syyttä. Lewin toteaa tässä jotain sellaista, jonka takana minunkin on helppo seisoa. Tästä eteenpäin menee kuitenkin vaikeammaksi. Teoriahan ei tarkoita kaikille samaa asiaa. Arkikielessä sitä voi väljästi käyttää vaikka sanan ”periaatteessa” synonyymina, tyyliin ”tämä toimii teoriassa (periaatteessa)”. Arkikielen käyttötapoja yhdistää yleisesti vastakkainasettelu käytännön ja teorian välillä. Teorian rooliksi jää olla jotain elämälle vierasta.
Eipä kysymys teoriasta ole helppo tutkimuksenkaan maailmassa. Meilläkin on teoriasta monennäköistä ymmärrystä. Toiset testaavat aineistollaan teorioita. Testaaminen on mahdollista vain kun teoria on niin selkeä, että se taipuu testattavaksi. Toiset taas käyttävät teoriaa vain ajatusta suuntaavana työkaluna. Senkin voi tehdä monella tavalla. Käyköön esimerkiksi Janne Tienarin ja Susan Meriläisen tuoreessa teoksessa ”Palvelukseen halutaan ajokoira” lanseeraama ”johtajan ulkonäköteoria”. Koirarotuihin vertaamalla he saavat mielikuvan synnytettyä sillekin, joka ei minun tapaani ole vielä edes lukenut teosta, vaan vain mitä siitä on kirjoittajien ja muiden toimesta jo ehditty eri medioissa kirjoittaa (Täytyykin jossain yhteydessä palata siihen miksi eläinkunta on jatkuvassa käytössä kun haluamme tutkijoina sanoa jotain).
Kysymys teorian ja suhteesta on kaikkea muuta kuin ongelmaton kysymys johtamisenkin osalta. Olen alkanut itse kyseenalaistamaan sen tarvitseeko niiden välillä nähdä ristiriitaa. Yksi motiivi tälle on se, että vaikka tiedän pragmatismista vielä aika vähän, se mitä tiedän, tuntuisi sopivan johtamistutkimuksen filosofiseksi lähtökohdaksi varsin hyvin. Pointtini vakuudeksi siteeraan tähän Sami Pihlströmin filosofia.fi-sivustolla olevasta pragmatismin esittelystä löytyvän pitkähkön lauseen: ”Pragmatismin näkökulmasta kaikki tieto on siis eräänlaista taitoa tai ainakin edellyttää monenmoisia käytännöllisiä taitoja, koska tiedolla tulee tarkoittaa nimenomaan käytäntöorientoituneen tutkimusprosessin kautta muodostettuja, ongelmatilanteita tehokkaasti ratkaisevia uskomuksia – jotka jälleen korjautuvat uusien ongelmatilanteiden ja niiden käynnistämien tutkimusten myötä.”
Luen itse tuon niin että tieto, mitä teoria siis pohjimmiltaan myös on, on väistämättä käytäntöön sidoksissa, jos ei jopa käytäntölähtöistä. Juuri siksi mikään ei ole johtamisessa niin käytännöllistä kuin hyvä teoria.
Esa Hyyryläinen
