Harlan Cleveland kirjoitti otsikkoon siteeraamani tulevaisuutta ennakoivan lauseen jo 1972 julkaistussa teoksessaan ”The Future Executive: A  Guide for Tomorow’s Managers (Harper Collins Publishers), mutta lupaus se on silti edelleen. Edelleen on runsaasti organisaatioita, joissa ylimmän johdon näpit ulottuvat yllättävänkin pieniin kysymyksiin ja isossa kuvassa mitättömiin yksityiskohtiin, joista voitaisiin päättää selvästi alempana organisaatiohierarkiassa. Periaatteessa organisaatiohierarkian yläpään pitäisi keskittyä strategisiin kysymyksiin, mutta jostain syystä monen johtajan intohimona ovat kohtuullisen operatiiviset kysymykset.

Ackoffin ja Addisonin keräämät, ja Bibbyn kommentoimat, f-lait osuvat itsestäänselvyyksinä usein hyvin maaliin sekä itsestäänselvyyksinä että mahdollisuutena kyseenalaistaa sellaisia. Ne ovat kirjoittajien mukaan ”totuuksia organisaatiosta joita me haluamme kieltää tai jättää huomiotta – yksinkertaisempia ja luotettavampia oppaita johtajien arkiseen käyttäytymiseen kuin tieteentekijöiden, taloustieteilijöiden ja filosofien ehdottamat kompleksiset totuudet”. Yksi minua puhuttelevimmista ei ole f-laki, vaan sellaisen perustelu tai kuvaus, joka itseasiassa pätee perustelemaansa lakia laajemminkin. Se menee näin. “Organisaatiossa toisten käyttäytymisen aiheuttamia ongelmia ei voi ratkaista olettaen, että he ovat irrationaalisia. Ne voidaan ratkaista vain olettamalla, että toiset ovat rationaalisia, löytämällä tavan joka tekee heistä sellaisia, ja ratkomalla tätä rationaalisesti.”

Tästä voidaan palata blogin otsikkoon. Mahdollinen syy siihen, ettei hierarkkisten pyramidien aika olekaan vielä ohitse, on mitä ilmeisemmin se, että sellaisen ylläpito on rationaalista jollekin jollakin tavalla. Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander kirjoittivat aikanaan johtamisesta ja organisaatioista hyvän kolumnin, jonka onnistuin jossain kohdassa hukkaamaan. Hukkasin lehden, mutta en hukannut sen jutun ydinideaa. Se sopii tähän esimerkiksi siitä miten tällainen irrationaalinen rationaalisuus, tai mikä ettei päinvastoin, oikein menee. Mainittu kolumni alkoi kysymyksellä, joka kuului suurin piirtein näin, miksi kaikki olennainen tieto organisaatioissa kertyy organisaatiohierarkian yläpäähän? Vastauksena tähän tarjottiin, ettei ei se oikeastaan kerrykään, mutta ilman tuollaista oletusta ei ehkä olisi koko organisaatiohierarkian yläpäätä. Olen aina silloin tällöin kysynyt tuon Relanderin ja Nevanlinnan esittämän kysymyksen luennoilla. Vasta kun opiskelijat ovat hetken otsa rypyssä miettineet siihen vastausta, olen kertonut tuon ”valmiin” vastauksen. Jos se jäi jotain mietityttämään edes hieman, siihen pyrinkin.

Asiat eivät usein muutu ennen kuin osaa katsoa niitä uudella tavalla. Joskus uutta on se, että miettii asian edellä olleen f-lain perustelun tapaan olettaen, ettei irrationaaliselta näyttävä toiminta ole toimijoiden omassa maailmassa irrationaalista. Pienet asiat eivät toki tälläkään tavalla ”legitimoidu” ylimmän johdon pohdittaviksi kysymyksiksi, mutta ainakin voisimme paremmin ymmärtää miten näin saattaa asianlaita monessa organisaatiossa silti olla. Ja ehkä joskus löytyy tähän ratkaisujakin, jotka auttavat lunastamaan Clevelandin antaman lupauksen aikaansaavista organisaatioista. Se kyllä sopisi ainakin minulle.

Esa Hyyryläinen