Otsikossa nyt oleva hallintopolitiikka oli aikanaan sekä lisensiaatintutkimukseni että väitöskirjani pääkäsite. Yhtenä tarkoituksenani oli lanseerata suomalaiseen keskusteluun tämä pohjoismaisissa kielissä ja saksassa käytetty käsite, joka ruotsiksi on ”förvaltningspolitik” ja saksaksi ”verwaltungspolitik”. Esimerkiksi valtionvarainministeriö käyttää kyllä käsitettä nyt, mutta tutkijat eivät niinkään. Ehkä siksi, ettei sille ole vieläkään hyvää vakiintunutta englanninkielistä käännöstä. Epäilen myös, että ministeriöön käsite on uinut muualta kuin minun tutkimuksestani. Ministeriöllä oli läheisempiä kumppaneita, joiden käsitevalintoihin saatoin tosin vaikuttaa.
Määrittelin väitöskirjassani hallintopolitiikan suppeana ja laajana käsitteenä. Suppean määrittelyn mukaan se tarkoittaa hallinnon uudistamispolitiikkaa. Laajan määritelmän mukaan se tarkoittaa valtion preferenssejä julkisen hallinnon järjestämisen suhteen. Kyse on kummallakin tavalla määritellen politiikasta, joka kohdistuu hallintoon. Aikajänne ei vaan ole sama. Samalla tavalla kuin esimerkiksi ympäristöpolitiikan tavoitteet liittyvät ympäristön tilaan, hallintopolitiikan tavoitteet liittyvät hallinnon tilaan. Ero on se, ettei hyvä hallinto ole itsetarkoitus, vaan väline, joka mahdollistaa muiden politiikkojen tavoitteiden toteuttamisen. No, on se saattanut hallinnonkehittäjiltä välillä unohtuakin. Kun sote-reformia koskeva keskustelu taas viriää kunnolla, keskustelusta suuri osa käydään järjestelmästä ja organisaatioista, joiden kautta sote-tavoitteet toteutetaan. Minusta tämä on pitkälle hallintopoliittista pohdintaa. Rajanveto on joka tapauksessa hankalaa, ehkä jopa tarpeetonta.
Olen aika varma siitä, ettei ikinä enää tule samanlaista hallintopoliittista aikakautta kuin mitä 1990-luku oli. Suomessa 1990-lukua leimasi vuosikymmenen alun syvä lama ja massiivinen työttömyys, jotka pakottivat miettimään asioita uudestaan hallinnossakin. EU-jäsenyydelläkin oli oma vaikutuksensa. Meille alkoi myös tulla vaikutteita edellisen vuosikymmenen aikana mm. Margaret Thatcherin hallinnon uudistamisesta nousseesta New Public Managementista, koska se oli 1990-luvun hallintopoliittinen johtoajatus. Tai oikeastaan nippu ajatuksia, joiden koherenssista voi aina keskustella. Niihin sitten tartuttiin aika Suomessakin laajalti. Muun muassa tulosohjaus on tältä pohjalta syntyneitä käytäntöjä.
1990-luvulla oli joukko maita, joilla oli vielä meitä selvästi suurempi tarve uudistaa hallintoaan. Nämä olivat entiset sosialistivaltiot, jotka tuolloin lähtivät rakentamaan itseään EU:n ja OECD:n tapaisten läntisten valtioiden ryhmään kuuluviksi valtioiksi moderneine hallintoineen. Tähän oli tarjolla runsain mitoin NPM-henkisiä ”parhaita käytänteitä”. Kesken niiden omaksuminen taisi osaksi kuitenkin jäädä, sillä nyt osa näistä omaksuneista valtioista on näkyvästi esillä siitä, etteivät ne ehkä koskaan sisäistäneet mistä läntisen valtion politiikan ja hallinnon yhteen niveltymisessä lopulta on kyse. Reformit eivät mahdollisesti koskaan johtaneet niitä vakauttaviin kulttuurimuutoksiin.
1990-luvun ja NPM:n kultakauden jälkeen on ollut aika hankalaa sanoa hallintopolitiikasta mitään kovin suurella varmuudella. Hallinnon uudistamisen teoreettisista vaikutteista, ja sitä myöten kehityksen suunnasta, voidaan toki puhua, mutta uudistamisideoiden todellinen vaikuttavuus on jo selvästi hankalampi kysymys. NPM mm. meni periaatteessa ohi, mutta se näkyy edelleen vaikka missä. Toki siitä missä se näkyy, ei enää puhuta NPM:na. New Public Governance (NPG) toi 2000- ja 2010-luvulla jotain uutta NPM:n rinnalle, osin tilallekin. Ehkä sekin on jo osin menossa ohi ja jotakin uutta on nousemassa? Yhtä NPM:n tapaista johtoajatusta ei selvästikään nyt ole. Enkä ole varma voiko sellaista enää edes olla.
Hallintoa kuitenkin uudistetaan koko ajan. Välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta jotakin tapahtuu koko ajan. Tutkittavaa siis riittää, ja se on sellaista tutkittavaa, jossa kansainvälinen ja kansallinen ruokkivat monin tavoin toisiaan. Taas kerran, tai edelleen, on kysyntää ja mahdollisuus vertailevalle hallinnontutkimukselle. Hallintopolitiikka on pohjimmiltaan tutkimuksellisesti vertailijoille kuuluva kysymys. Sen voin sanoa nyt vieläkin suuremmalla varmuudella kuin silloin kun hallintopolitiikkaan nuorena tutkijana ryhdyin perehtymään.
Esa Hyyryläinen
